--- BREAKING NEWS ---
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on 18. helmikuuta antamassaan lausunnossa yksimielisesti esittänyt, että vireillä oleva pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesitys hylättäisiin perustuslain vastaisena siltä osin, kun siinä oli tarkoitus säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä ja käytännössä toiminta rinnastuu monin tavoin julkiseen pysäköinninvalvontaan. Perustuslakivaliokunta katsoo, kuten se on katsonut johdonmukaisesti useissa aikaisemmissakin lausunnoissaan, että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Myös oikeuskirjallisuudessa tästä asiasta vallitsee yksimielisyys.
Perustuslain 124 §:ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siten ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Laki voitaisiin säätää ainoastaan perustuslain muuttamiseen tarkoitetussa poikkeuslakimenettelyssä. Poikkeuslakien välttämisen periaatteen mukaisesti poikkeuslakimenettelyyn tulee kuitenkin turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja vain pakottavasta syystä. Yksityisen pysäköinninvalvonnan toteuttaminen ei perustuslakivaliokunnan mukaan ole sellainen poikkeuksellinen ja pakottava syy, jonka vuoksi Suomen perustuslakia olisi syytä ryhtyä muuttamaan.
Tämä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto osoittaa nyt kristallinkirkkaasti sen tosiasian, että korkein oikeus erehtyi karkeasti noin vuosi sitten hyväksyessään yksityisen pysäköinninvalvonnan puhtaasti sopimusoikeudellisena toimintana. Korkein oikeus totesi tuolloin, että ”periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys julkisen vallan käytöstä, vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu.”
Tuo korkeimman oikeuden perustelulausuma on ainutlaatuisen virheellinen juuri sen vuoksi, että siinä ilman minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluita ohitettiin asian tarkastelu perustuslain ja laillisuusperiaatteen näkökulmasta, jotka edellyttävät, että seuraamusten on perustuttava lakiin. On surkuhupaisaa, että alemmat tuomioistuimet onnistuivat ratkaisemaan asian aivan oikein, mutta sitten korkein oikeus meni munaamaan itsensä antamalla asiassa tuomion, jonka perustelut ovat viimeistään nyt osoittautuneet täysin kestämättömiksi.
Heti korkeimman oikeuden tuomion jälkeen useat perustuslakiasiantuntijat ja valtiosääntöoppineet arvostelivatkin jyrkästi korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa pitäen sitä perustuslain vastaisena. He olivat asiassa aivan oikeassa. Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy julkisen vallankäytön ulottuvuus. Kyseessä ei ole pelkästään sopimusoikeudellinen asia.
Luvaton pysäköinti yksityisellä alueella on säädetty rangaistavaksi tieliikennelaissa, maastoliikennelaissa tai pelastuslaissa ja siitä voidaan tuomita tai määrätä sakkorangaistus taikka pysäköintivirhemaksu. Ehtojen vastainen pysäköinti yksityisalueelle on siis lainrikkomus. Se ei ole rikkomus ainoastaan pysäköintialueen omistajaa tai haltijaa vastaan, vaan se on rikkomus ennen kaikkea yhteiskuntaa ja yhteiskunnan asettamaa sääntöjärjestelmää vastaan. Pysäköinnin valvonnassa on kyse lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. On täysin selvää, että toimivaltaperuste tällaiseen toimintaan ei voi syntyä pelkästään sopimuksen perusteella, vaan sellainen voidaan luoda ainoastaan lainsäädäntötoimin ja silloinkin edellytetään perustuslain säätämisjärjestystä.
Älä maksa yksityistä pysäköinninvalvontamaksua!
Perustuslakivaliokunnan lausunto jättää yksityisen pysäköinninvalvonnan nyt hyvin erikoislaatuiseen tilaan. Valvontayritykset voinevat edelleen johtaa toimivaltaperusteensa korkeimman oikeuden tuomioista KKO:2010:23 katsoen, että kyseessä on puhtaasti sopimusoikeuteen perustuva toiminta. Valvontayrityksilläkin pitänee olla lupa luottaa korkeimman oikeuden vahvistamaan asiaintilaan. Toiminnan kieltäminen edellyttäisi nimenomaista lainsäädäntöaktia. Tällaista lainsäädäntöaktia, sen enempää kuin tilannetta selkiyttävää toiminnan sallivaa lakiakaan ei kuitenkaan ole ainakaan tällä vaalikaudella tulossa, koska hallitus ei ehdi valmistelemaan uutta pysäköinninvalvontaa koskevaa lakiesitystä. Lainsäädäntötoimin tilanteeseen ei siten ole tulossa nopeaa ratkaisua.
Valvontayhtiöiden kannalta tilanne on erittäin hankala. Nehän olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa tätä perustuslakivaliokuntaan nyt tyssännyttä lakia, jossa oli tarkoitus säätää myös ajoneuvon omistajan tai haltijan ns. haltijavastuusta koskien yksityisten määräämiä pysäköinninvalvontamaksuja. Nythän valvontamaksun voi periä vain ajoneuvon pysäköineeltä kuljettajalta. Valvontayhtiöt eivät ole nostaneet uusia kanteita maksamisesta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska ne tietävät, että pelkkä ”en ajanut” -väite riittää kaatamaan velkomuskanteen, ellei valvontayhtiö pysty todistamaan, kuka auton on pysäköinyt.
Autoilijan kannalta tilanne on nyt se, että valtakunnan ylin ja auktoritatiivisin perustuslain tulkitsija on lausunut, että yksityinen pysäköinninvalvonta, jossa määrätään seuraamuksia virheellisestä pysäköinnistä, on perustuslain vastaista toimintaa. Tällä perusteella autoilija voisi kiistää maksuvelvollisuutensa ja jättää asetetun valvontamaksun maksamatta. Jos valvontayhtiö haastaisi autoilijan oikeuteen, voisi hän puolustautua perustuslaivaliokunnan kannanottoon vedoten.
Tuomioistuin joutuisi harkitsemaan uudelleen kysymyksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä pitäisi alempien tuomioistuinten samanlaisissa tilanteissa lähtökohtaisesti noudattaa, mutta sitovaa vaikutusta alempiin oikeusasteisiin tai edes korkeimpaan oikeuteen itseensä nähden niillä ei ole. Tuomioistuin voi perustellusta syystä ratkaista eteensä tulevan jutun myös vastoin KKO:n aiempaa ennakkopäätöstä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia tosiasiallisesti varsin sitovasti myös suhteessa tuomioistuimiin. Tuomioistuimen ei pitäisi heppoisin perustein poiketa perustuslakivaliokunnan omaksumasta kannasta, vaikka sillä ei mitään muodollista, tuomioistuimia sitovaa vaikutusta olekaan. Jos nyt uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva asia menisi tuomioistuimeen, juttu saatettaisiin ratkaista tämän perustuslakivaliokunnan kannanoton myötä autoilijan kannalta myönteisesti, siis hyläten valvontamaksun velkomusta koskeva kanne perustuslain vastaisena.
Kukaan ei tietenkään voi varmasti sanoa etukäteen, miten tuomioistuin tulisi eteensä saamansa valvontamaksun velkomusasian ratkaisemaan, mutta valvontayhtiöiden kannalta kanteen nostaminen tuomioistuimessa olisi nyt erittäin riskialtis toimenpide. Jos valvontayhtiö häviäisi, koko toiminnalta putoaisi pohja pois. Siksi olisikin parasta, että kukaan ei enää maksaisi ensimmäistäkään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Näin valvontayhtiöt pakotettaisiin ryhtymään oikeudellisiin toimiin asiassa ja nyt uudelleen aktualisoituneeseen valvontamaksujen maksuvelvollisuutta koskevaan kysymykseen saataisiin mahdollisimman nopeasti selvyys. Ikävää asiassa on vain se, että kun Kuluttajavirasto on osoittanut täydellisen kyvyttömyytensä hoitaa tätä asiaa kuluttajakollektiivin puolesta keskittyessään ensisijaisesti lain rajamailla toimivien yrittäjien edun valvomiseen, oikeudenkäynnin vaiva ja siitä seuraava kuluriski jäisivät jälleen jonkun satunnaisesti valikoituvan yksityisen kansalaisen vastuulle.
Yksityiselle pysäköinninvalvontayritykselle ParkCom Oy:lle korkeimmassa oikeudessa hävinneen yksityishenkilön tulisi nyt pikaisesti hakea korkeimmalta oikeudelta tuomion purkua sillä perusteella, että tuomio on perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Näin juttu saataisiin nopealla aikataululla korkeimman oikeuden uudelleen harkittavaksi. Tuomion purkua koskeva asia käsiteltäisiin korkeimmassa oikeudessa plenumissa eli täysistunnossa ja asiaa ratkaistaessa olisi otettava huomioon perustuslakivaliokunnan yksimielinen kannanotto. Lopputulos voisi hyvinkin olla se, että korkein oikeus purkaisi tuomion KKO:2010:23, jolloin yksityinen pysäköinninvalvonta muuttuisi kertalaakista lain vastaiseksi toiminnaksi.
Lopuksi on vielä korostettava sitä, että koko yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa ei ole missään tapauksessa kyse siitä, että autoilijoiden pitäisi saada pysäköidä miten haluavat ja väärinpysäköimisen pitäisi voida tapahtua seuraamuksitta, vaikka yksityisen sakotuksen puolustajat asiallisten argumenttien loppuessa pyrkivätkin toistuvasti tällaisilla täysin ala-arvoisilla heitoilla omaa näkökantaansa korostamaan. Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, kuka saa lain mukaan valvoa pysäköintiä koskevien sääntöjen noudattamista ja asettaa pysäköintivirheistä seuraamuksia.
Yksityisen alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus asettaa haluamiaan ehtoja pysäköinnille. Näiden ehtojen rikkominen on väärin, ja siitä pitää koitua ehtojen rikkojalle seuraamus. Tämän seuraamuksen asettaa kuitenkin vain julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies, virkavastuulla ja laissa nimenomaisesti säädetyn toimivaltaperusteen nojalla. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa valvonnan oikeudenmukaisuus ja valvonnan kohteen oikeusturva. Näin toimitaan myös mm. joukkoliikenteen matkalippujen valvonnassa, vaikka matkustus perustuukin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Miksi juuri pysäköinti olisi sellainen asia, jonka valvonnassa pitäisi poiketa laillisuusperiaatteesta, kun tällaista poikkeusta ei tunneta millään muullakaan alalla?
Tehokas, tuloksellinen ja oikeudenmukainen pysäköinninvalvonta on aivan varmasti mahdollista toteuttaa viranomaistyönä siten, että valvonnan kustannukset saadaan katettua pysäköintivirhemaksuilla ja rahaa jää vielä ylikin muihin yhteiseksi hyväksi koituviin tarkoituksiin. Yksityistä pysäköinninvalvontaa ei oikeasti tarvita yhtään mihinkään. Alalle helpon rahan perässä tulleet opportunistiset yrittäjät ovat toiminnallaan ihan itse osoittaneet, mitä tapahtuu, kun ahneuteen taipuva saa itse ratkaista, milloin pysäköinti on ollut ehtojen mukaista ja milloin ei. Esimerkkejä härskistä rahastamisesta ja suoranaisista väärinkäytöksistä löytyy vaikka millä mitalla.
Väärin pysäköinti ei ole sellainen ongelma, jonka ratkaisuna pitäisi siirtyä yksityisten valvontayritysten harjoittamaan täyteen anarkismiin, jossa ihmisiä aggressiivisilla perintätoimilla ja uhkailemalla painostetaan maksamaan myös täysin aiheettomia maksuja. Monet ihmiset haluavat välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntiin joutumista, ja kun oikeaa tietoa asioista ei ole saatavilla, aiheettomiakin maksuja maksetaan ”varmuuden vuoksi” vain asiasta eroon pääsemiseksi.
Keinot pysäköintiongelmiin löytyvät julkisen valvonnan tehostamisesta sekä porrastetusta sanktiojärjestelmästä, joissa seuraamuksen suuruus on oikeassa suhteessa teon vakavuuteen. Törkeistä väärinpysäköinneistä pitäisi siis määrätä tuntuva seuraamus, pikkuvirheistä ja -unohduksista vähäisempi. On selvää, että pysäköinninvalvonnan kehittäminen tähän ainoaan järkevään suuntaan edellyttää sitä, että valvonnan suorittaa ja seuraamuksesta päättää virkavastuulla toimiva, tehtävään koulutettu virkamies, eikä helpon rahan perässä juokseva, pysäköintiä koskevasta lainsäädännöstä mitään ymmärtämätön ulosottotaustainen sarjayrittäjä.
Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
--- BREAKING NEWS ---
"
