Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa! |
sunnuntai, kesäkuuta 08, 2008
Eduskunnan oikeusasiamies
Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Mikäli kansalaisena koet oikeuksiasi loukatun, esimerkiksi kunnan viranomaisten toimesta, voit tehdä asiasta kantelun oikeusasiamiehelle. Kantelun voi tehdä itseään koskevassa asiassa tai jonkun toisen henkilön puolesta. Kantelun käsittely on maksutonta ja kantelun voi tehdä kuka tahansa. Oikeusasiamiehen kantelun kohteena voivat olla henkilöt aina tuomareista terveyskeskuslääkäreihin ja opettajiin sekä poliisista kirkon työntekijöihin ja kunnan virkamiehiin.
Yhdeksi ongelmaksi muodostuu oikeusasiamiehen valtuudet. Hänellä ei ole valtuuksia kumota viranomaisen tekemää päätöstä. Oikeusasiamies ei myöskään voi puuttua viranomaisen toimintaan silloin kun viranomainen on käytänyt hänelle määriteltyä harkintavaltaa. Yleisin toimenpide oikeusasiamiehen lausunnon jälkeen on yleensä huomautus viranomaiselle. Johtaako huomautus mihinkään? Yleensä ei.
Kanteluaan tutkiessaan oikeusasiamies voi pyytää toimistonsa tarkastajia tutkimaan asiaa. Oikeusasiamies voi tarvittaessa pyytää myös poliisilta tutkintapua. Yleisin tutkintatapa on kuitenkin pyytää kantelun kohteena olevalta viranomaiselta selvitys tai lausunto asiasta. Tämä muodostuukin suurimmaksi ongelmaksi miksi oikeusasiamiehelle kanneltu asia ei yleensä johda kantelian kannalta toivottuun lopputulokseen.
Blogin edustajalla on kokemusta kahdesta eri kantelusta oikeusasiamiehelle. Kumpikin tapaus koski kaupungin viranomaisen toimintaa. Kummassakin tapauksessa oikeusasiamiehen kanslia lähetti kantelun kohteena olleelle viranomaiselle selvityspyynnön. Kummassakin tapauksessa viranomainen lähetti vastauksen. Virkamiehen antaman vastauksen perusteella oikeusasiamies totesi ettei virheellistä menettelyä ole tapahtunut. Kummassakin tapauksessa kanteluun vastannut kaupungin virkamies valehteli. Valehtelua ei kuitenkaan jälkeenpäin pystytty osoittamaan toteen, koska asioista oli sovittu puhelimitse.
Oikeusasiamies ei siis todellisuussa tutkinut kantelua kuten normaalisti voisi käsittää. Tapausten yhteydessä ei tutkittu todisteita tai kerätty aineistoa ja lausuntoja siitä mitä oli tapahtunut ja miten. Virkamieheltä pyydettiin lausunto, jonka perusteella oikeusasiamies teki päätöksensä. Virkamiehen sana painoi oikeusasiamiehen mielestä siis enemmän kuin kantelijan.
Tällä hetkellä eräs toinen henkilö on vastaavassa tilanteessa saman viranomaisen ja virkamiehen kanssa ja blogin neuvosta tallentanut käymänsä keskustelun kyseisen viranomaisen kanssa. Viranomaisen päätös oli jälleen ristiriitainen sovittuihin asioihin nähden. Päätöksen saanut henkilö on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hänen päätöstään odotetaan. Nyt sovitut asiat voidaan kuitenkin todistaa tallenteelta ja mikäli virkamies jälleen kerran valehtelee vastineessaan oikeusasiamiehelle kantelun tehnyt osapuoli on luvannut tuoda asian ja keskustelun sekä virkamiehen tiedot julkisuuteen. Blogi seuraa tilannetta ja raportoi kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Kliseisesti voi todeta, että virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kun tällainen ihminen joutuu kantelun kohteeksi hänen pyrkimyksensä on selviytyä tilanteesta kunnialla. Yllättävän harva ihminen todellisuudessa pystyy myöntämään virheensä rehellisesti, eikä varsinkaan silloin jos teko on ollut tahallinen. Jos kyse ei ole selkeästä virheestä, ihmisillä on monesti vähintään tapana kaunistella asiaa omaksi hyväkseen. Naivi ja sokea luottamus suomalaisten virkamiesten ja viranomaisten toimintaan ja rehellisyyteen kannattaa unohtaa heti alkuunsa. En tarkoita sitä, että kaikkien toimintaa ja tarkoitusperiä pitää epäillä. Kannattaa kuitenkin käyttää puhdasta maalaisjärkeä ja olla sokeasti luottamatta kaikkeen mitä kerrotaan.
Jälleen kerran katson velvollisuudekseni muistuttaa, että henkilökohtaisesta oikeusturvasta kannattaa pitää huoli. Kaikissa tärkeissä asioissa oli vastapuolena sitten kunnan tai valtion virkamies, verohallinto, vakuutusyhtiö, perintäyhtiö, luottoyhtiö tai pankki, niin pitäkää huoli että sopimanne ja kertomanne tai teille kerrottu asia voidaan jälkeenpäin todistaa. Vastapuolen kanssa käytyyn tiedonvaihtoon kannattaa käyttää aina, mikäli mahdollista sähköpostia. Tärkeään sähköpostiin kannattaa aina liittää loppuun kysymys johon vastapuolen on vastattava. Vastauksen saatuasi tiedät hänen ainakin lukeneen viestin. Sähköpostijärjestelmien automaattiset lukukuittaukset eivät välttämättä ole kytketty päälle tai niiden lähetys ulkopuolisiin osoitteisiin on estetty. Mikäli asiasta sovitaan puhelimessa tai kasvotusten keskustelu kannattaa tallentaa. Tallentamisesta ei tarvitse kertoa vastapuolelle.
Nykypäivänä pyrin itse käyttämään sähköpostia asioiden hoitamiseen niin paljon kuin mahdollista. Nykyaikaisten kännyköiden muistikorteille riittää kuitenkin tilaa tallentaa keskusteluja tai puheluita. Mikäli sovin virkamiesten kanssa tärkeistä asioista puhelimitse, tallennan ne aina. Samoin olen tehnyt asioidessani pankin, luottokunnan ja vakuutusyhtiön kanssa. Jos on tarpeen, keskustelu tallennetaan olin sitten puhelimessa tai paikanpäällä tiskin ääressä. Älkää jättäkö oikeuksianne olettamusten varaan ja sen suomalaisen perisynnin, eli pohjattoman uskon viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja laitosten rehellisyyteen. Oma selusta kannattaa turvata aina.
Lue myös:
Keskustelun tallentaminen
Puheluiden tallentaminen
Valokuuvaminen julkisilla paikoilla
Kirjeen julkaisu
Muut artikkelit:
Keskustelun nauhoittaminen (http://www.helsinki.chamber.fi/)
Lainvastaiset kuvauskiellot yleistyvät
Yhdeksi ongelmaksi muodostuu oikeusasiamiehen valtuudet. Hänellä ei ole valtuuksia kumota viranomaisen tekemää päätöstä. Oikeusasiamies ei myöskään voi puuttua viranomaisen toimintaan silloin kun viranomainen on käytänyt hänelle määriteltyä harkintavaltaa. Yleisin toimenpide oikeusasiamiehen lausunnon jälkeen on yleensä huomautus viranomaiselle. Johtaako huomautus mihinkään? Yleensä ei.
Kanteluaan tutkiessaan oikeusasiamies voi pyytää toimistonsa tarkastajia tutkimaan asiaa. Oikeusasiamies voi tarvittaessa pyytää myös poliisilta tutkintapua. Yleisin tutkintatapa on kuitenkin pyytää kantelun kohteena olevalta viranomaiselta selvitys tai lausunto asiasta. Tämä muodostuukin suurimmaksi ongelmaksi miksi oikeusasiamiehelle kanneltu asia ei yleensä johda kantelian kannalta toivottuun lopputulokseen.
Blogin edustajalla on kokemusta kahdesta eri kantelusta oikeusasiamiehelle. Kumpikin tapaus koski kaupungin viranomaisen toimintaa. Kummassakin tapauksessa oikeusasiamiehen kanslia lähetti kantelun kohteena olleelle viranomaiselle selvityspyynnön. Kummassakin tapauksessa viranomainen lähetti vastauksen. Virkamiehen antaman vastauksen perusteella oikeusasiamies totesi ettei virheellistä menettelyä ole tapahtunut. Kummassakin tapauksessa kanteluun vastannut kaupungin virkamies valehteli. Valehtelua ei kuitenkaan jälkeenpäin pystytty osoittamaan toteen, koska asioista oli sovittu puhelimitse.
Oikeusasiamies ei siis todellisuussa tutkinut kantelua kuten normaalisti voisi käsittää. Tapausten yhteydessä ei tutkittu todisteita tai kerätty aineistoa ja lausuntoja siitä mitä oli tapahtunut ja miten. Virkamieheltä pyydettiin lausunto, jonka perusteella oikeusasiamies teki päätöksensä. Virkamiehen sana painoi oikeusasiamiehen mielestä siis enemmän kuin kantelijan.
Tällä hetkellä eräs toinen henkilö on vastaavassa tilanteessa saman viranomaisen ja virkamiehen kanssa ja blogin neuvosta tallentanut käymänsä keskustelun kyseisen viranomaisen kanssa. Viranomaisen päätös oli jälleen ristiriitainen sovittuihin asioihin nähden. Päätöksen saanut henkilö on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hänen päätöstään odotetaan. Nyt sovitut asiat voidaan kuitenkin todistaa tallenteelta ja mikäli virkamies jälleen kerran valehtelee vastineessaan oikeusasiamiehelle kantelun tehnyt osapuoli on luvannut tuoda asian ja keskustelun sekä virkamiehen tiedot julkisuuteen. Blogi seuraa tilannetta ja raportoi kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Kliseisesti voi todeta, että virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kun tällainen ihminen joutuu kantelun kohteeksi hänen pyrkimyksensä on selviytyä tilanteesta kunnialla. Yllättävän harva ihminen todellisuudessa pystyy myöntämään virheensä rehellisesti, eikä varsinkaan silloin jos teko on ollut tahallinen. Jos kyse ei ole selkeästä virheestä, ihmisillä on monesti vähintään tapana kaunistella asiaa omaksi hyväkseen. Naivi ja sokea luottamus suomalaisten virkamiesten ja viranomaisten toimintaan ja rehellisyyteen kannattaa unohtaa heti alkuunsa. En tarkoita sitä, että kaikkien toimintaa ja tarkoitusperiä pitää epäillä. Kannattaa kuitenkin käyttää puhdasta maalaisjärkeä ja olla sokeasti luottamatta kaikkeen mitä kerrotaan.
Jälleen kerran katson velvollisuudekseni muistuttaa, että henkilökohtaisesta oikeusturvasta kannattaa pitää huoli. Kaikissa tärkeissä asioissa oli vastapuolena sitten kunnan tai valtion virkamies, verohallinto, vakuutusyhtiö, perintäyhtiö, luottoyhtiö tai pankki, niin pitäkää huoli että sopimanne ja kertomanne tai teille kerrottu asia voidaan jälkeenpäin todistaa. Vastapuolen kanssa käytyyn tiedonvaihtoon kannattaa käyttää aina, mikäli mahdollista sähköpostia. Tärkeään sähköpostiin kannattaa aina liittää loppuun kysymys johon vastapuolen on vastattava. Vastauksen saatuasi tiedät hänen ainakin lukeneen viestin. Sähköpostijärjestelmien automaattiset lukukuittaukset eivät välttämättä ole kytketty päälle tai niiden lähetys ulkopuolisiin osoitteisiin on estetty. Mikäli asiasta sovitaan puhelimessa tai kasvotusten keskustelu kannattaa tallentaa. Tallentamisesta ei tarvitse kertoa vastapuolelle.
Nykypäivänä pyrin itse käyttämään sähköpostia asioiden hoitamiseen niin paljon kuin mahdollista. Nykyaikaisten kännyköiden muistikorteille riittää kuitenkin tilaa tallentaa keskusteluja tai puheluita. Mikäli sovin virkamiesten kanssa tärkeistä asioista puhelimitse, tallennan ne aina. Samoin olen tehnyt asioidessani pankin, luottokunnan ja vakuutusyhtiön kanssa. Jos on tarpeen, keskustelu tallennetaan olin sitten puhelimessa tai paikanpäällä tiskin ääressä. Älkää jättäkö oikeuksianne olettamusten varaan ja sen suomalaisen perisynnin, eli pohjattoman uskon viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja laitosten rehellisyyteen. Oma selusta kannattaa turvata aina.
Lue myös:
Keskustelun tallentaminen
Puheluiden tallentaminen
Valokuuvaminen julkisilla paikoilla
Kirjeen julkaisu
Muut artikkelit:
Keskustelun nauhoittaminen (http://www.helsinki.chamber.fi/)
Lainvastaiset kuvauskiellot yleistyvät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
Mulla kävi pankissa tiskillä kerran aikamoinen vilske kun pankkineidin kanssa käydyn keskustelun (sijoitusrahastot) jälkeen, siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä tulin maininneeksi että tallensin meidän keskustelun. Paikalle pamahti pankin johtaja ja joka pyysi jopa vartijan. Kauhea polimiikki, en kuulema voi pankissa salaa tallentaa keskusteluja. Vasta kun herra johtaja soitti pankin jollekin lakimiehelle johtallekin selvisi että olin oikeassa. Pyyteli anteeksi kovin vaivautuneesti, oli kuulema hänelle uusia että keskuteluja voi nauhoittaa. Niin, totesin siihen, että niitä keskusteluja joihin itse osallistuu.
Blogin aikaisemmista neuvoista olen ottanut vaarin ja nykyään aina mulle tärkeistä jutuista tallennan keskustelun kännykällä. Alkaa olla jo aikamoinen arkisto.
Nokian puhelimiinkin löytyy kolmannen osapuolen softaa joka karsii tämän nokian "piippauksen" pois linjalta. Kun puhelin soi, ensimmäinen kysymys mikä näytölle tulee on "Do you want to record the incoming call?"
Virkamiehet nyt valehtee aina. Asiasta toiseen, nyt mä muuten viimein ymmärsin ton blogin yhden aikaisemman hyvin kriittisen arvostelun oikeuslaitoksesta, sen missä kovasti väiteltiin kuolemantuomiosta. Mun mielestä yhteiskunnassa on pahasti jotain vialla kun katsoo viimeaikaisia tuomioita.
Törkeästä kunnianluokkauksesta 2,5 vuotta EHDOTONTA.
PAF:lta miljoonan euron kavaltamisesta 2 vuotta EHDOTONTA.
8-vuotiaan tytön raiskaamisesta 1,5 vuotta EHDOLLISTA.
Keskellä katua tapahtuneesta naisen pahoinpitelystä ja raiskauksesta 1v 10kk EHDOLLISTA.
Puukotuksesta 1,5 vuotta EHDOLLISTA.
Ihmisen koskemattomuudella ei suomessa ole arvoa. Onneksi syksyllä muutan pois tästä maasta lopullisesti. Kansalaisuudestakin luovun jos vain voin. Paska maa.
Hyvä blogi mutta paska maa, olen samaa mieltä.
Just joo, kehittävää keskustelua näköjään. No siitä olen samaa mieltä että viranomaisiin ei parane luottaa. Oma järki käteen ja se naivi hyväntahtoisuuteen uskominen voi jättää ihan jonnekin muualle. Kuten viime aikaiset vaalirahajupakat ovat osoittaneet, ei se korruptio ihan vieras sana suomessakaan ole.
Tällä hetkellä eräs toinen henkilö on vastaavassa tilanteessa saman viranomaisen ja virkamiehen kanssa ja blogin neuvosta tallentanut käymänsä keskustelun kyseisen viranomaisen kanssa. Viranomaisen päätös oli jälleen ristiriitainen sovittuihin asioihin nähden. Päätöksen saanut henkilö on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hänen päätöstään odotetaan. Nyt sovitut asiat voidaan kuitenkin todistaa tallenteelta ja mikäli virkamies jälleen kerran valehtelee vastineessaan oikeusasiamiehelle kantelun tehnyt osapuoli on luvannut tuoda asian ja keskustelun sekä virkamiehen tiedot julkisuuteen. Blogi seuraa tilannetta ja raportoi kun asia tulee ajankohtaiseksi.
Eikö tässä ansoiteta virkamies tahalleen?
Eikö tässä ansoiteta virkamies tahalleen?
Entä sitten? Jos virkamies toimisi rehellisesti, hänelle pitäisi olla täysin samantekevää, nauhoittaako joku keskustelun vai ei.
Rötöstelevät virkamiehet nimen omaan pitää saadakin kiinni. Nimi vain julkisuuteen.
Virkamies on sellainen olio että hänen tekemisiään ja tekemättä jättämisiään tutkitaan virkamieslain valossa. Virkamieslaki suhtautuu jokseenkin ankarasti virkamiehen tekemiin rikkeisiin. Lain tavoitteena on estää virkamiehen käyttämästä omaa asemaansa omaksi tai toisen hyödyksi oikeudetta. Edelleen virkamiehen pitää tehdä ratkaisunsa objektiivisesti lakien ja asetusten mukaan. Kansalaisten välisissä kiistoissa virkamiehen tulee olla tasapuolinen.
Sekä paljon muuta, onhan virkamies se ylempi auktoriteetti jolta pyydetään neuvoa ja joka ratkaisee kansalaista koskevia asioita.
Juuri näin pitää ollakin.
Eri asia on tekeekö virkamies aina oikein, joko tahallaan tai vahingossa. Näissä tapauksissa kansalaisella saattaa olla näyttövelvollisuus virkamiehen tekemistä virheistä. Suosittelen että virkamiesten kanssa asioitaessa käytetään kaikkia mahdollisia keinoja joilla kansalainen voi myöhemmin todistaa mitä asiasta on lausuttu tai luvattu.
Yli 20 vuoden virkamieskokemuksella voi vakuttaa että virheitä sattuu, joko vahingossa, tahallaan tai huolimattomuudesta. Vahingossa tapahtuneet virheet viranomainen on itse velvollinen oikaisemaan, tahallisuudet ja huolimattomuudet käsitelläänkin sitten jossain muualla.
Rohkeasti vain virkamiestä kiinni kravatista, muuten elämme kuin jossain banaanivaltiossa.
Kokemusta on myös poliisin puolelta tällaisista asioista. En nyt viitsi yksityiskohtia kauhean tarkasti kertoa, kun on arkaluontoisesta rikoksesta kyse, mutta tein rikosilmoituksen Suomen poliisille Saksassa tapahtuneesta rikoksesta. Oletin, että ilmoitus toimitetaan Saksan viranomaisille. Kuitenkin Suomen poliisi teki esitutkintapäätöksen, jonka mukaan asiaa ei lähdetä tutkimaan. Tutkintakynnys ei ylittynyt. Papereissa lukee sanat "ei rikosta". Lisäksi poliisi oli väärinymmärtänyt kertomukseni tahallaan ja vähätellyt kokemuksiani. No, lähetin rikosilmoituksen suoraan Saksaan itse. Siellä tutkintakynnys ylittyi heti ja asia meni saman tien tutkintaan. Suomessa tein poliisin toiminnasta kantelun oikeusasiamiehelle. Hän pyysi lausuntoa poliisilta ja poliisijohdolta. Nämä tukivat tietenkin toisiaan ja vakuuttelivat, ettei mitään olla tehty väärin. Oikeusasiamies oli lopulta samaa mieltä. Vaikka poliisin lausunnossa itse todettiin, että poliisilta oli jäänyt perustelematta päätös tarvittavilla lainkohdilla (mikä tarkoittaa käytännössä mielivaltaista päätöksentekoa), ei mitään virhettä todettu tapahtuneen. Lisäksi "ei rikosta" -sanojen ilmoitettiin johtuneen tietokoneohjelman puutteesta. Tästä annettiin huomautus poliisille, että tietokoneohjelmaa pitää laajentaa. Mitään kantaa ei otettu siihen, että poliisi olisi mitenkään vääristellyt kertomustani tai vähätellyt kokemuksiani tai ymmärtänyt kertomaani tahallisesti väärin. Myöskään kantaa ei otettu siihen, että rikos oli toisessa maassa ylittänyt saman tien kirkkaasti tutkintakynnyksen. Suomessa tuntuisi olevan niin, että on rikoksen uhrin vastuulla todistaa jo rikosilmoituksen tekovaiheessa, että teko on tosiaan tehty ja kuka on syyllinen. Tutkintakynnys, syytekynnys ja tuomitsemiskynnys eivät olekaan käytännössä eri asioita. Järjen mukaan asian pitäisi mennä niin, että ensin tehdään rikosilmoitus, sitten poliisi tutkii mitä on tapahtunut ja kuka rikoksen on tehnyt ja kerää todisteita, sitten asiasta nostetaan syyte (jos todisteita on tarpeeksi), sitten annetaan tuomio, jos osoitetaan, että syytetty on syyllinen. Suomessa uhrin tulisi heti alussa jo todistaa kaikki, muuten katsotaan, ettei mitään tarvitse/kannata tehdä. Yllätyin myös itse siitä, ettei oikeusasiamiehellä todellakaan ole mitään valtaa mihinkään. Mikä hänen työnsä tarkoitus sitten on, jos ei se vaikuta mihinkään? Kanteluja tulee todella suuri määrä vuosittain. Kun soitin kotikaupunkini poliisijohtajalle asiasta tiedustellakseni, hän vain totesi, että "meille tulee niin paljon noita kanteluja, että en pysty muistaaman, mistä asiasta on kyse". Jos olisin poliisin johtaja, en olisi ylpeä tuosta seikasta. sehän kertoo jonkin olevan pahasti pielessä. Olen miettinyt asian julkiseksi tekemistä, mutta kyseessä on sen verran arkaluontoinen rikos, etten siksi ole sitä tehnyt.
Itse olen ollut tilanteessa, jossa poliisi teki minusta syyllisen liikennevahinkoon, jota ei ole koskaan tapahtunutkaan. Eli autoilija oli tehnyt ilmoituksen poliisille että firman, jossa olin töissä, autolla on kolhittu hänen autoaan kaistanvaihtotilanteessa. Mitään todisteita ko. kuljettajalla ei tapahtuneesta ollut, ei rekisterinumeroa, ei auton numeroa. Ainoastaan firman nimi ja "oletettu" tapahtuma-aika, ja -paikka. Ilmoitus poliisille oli tehty kaksi kuukautta(!) "tapahtuneen" jälkeen. Ajamastani autosta ei löytynyt mitään jälkiä siitä, että sillä olisi kolhittu toista autoa, ja lisäksi autossani käytössä ollut seurantajärjestelmä pystyy kertomaan aika tarkasti sen, missä auto on ollut tapahtuma-aikaan (tosiasiassa olin auton kanssa noin 10 kilometrin päässä kerrotusta tapahtumapaikasta). Kerroin tästä esitutkinnassa tutkivalle poliisille, mutta tämä ei edes ollut ottanut yhteyttä työnantajaani selvittääkseen tuon seurantajärjestelmän toimintaa ja olisi pystynyt helposti selvittämään että en edes ole ollut lähelläkään tätä "tapahtumaa". Sain 180€:n rangaistusvaatimuksen perusteella "susta nyt on tehty syyllinen tähän". Valitin rangaistusvaatimuksesta syyttäjälle, eikä ole tähän päivään mennessä kuulunut mitään asiasta, josta nyt on kulunut melkein viisi vuotta.
Tosiaan tuli mieleen että tutkija oli tehnyt minusta syyllisen jotta itse pääsi helpommalla pois tapauksesta. Mikäs onkaan helpompaa kun laittaa raksi "syyllinen" ruutuun ja antaa paperi kouraan että valita jos huvittaa.
En ole hämmästynyt, en todellakaan. Suomessa poliisin ja varsinkaan viranomaisen toimintaan ei todellakaan ole luottamista.
Itselläni kävi niin että tuli kirja poliisilta kuulusteluun rikoksesta epäiltynä. Ensin olin järkyttynyt kun ei ollut tietoa edes mistä on kysymys. Menin poliisiasemalla ja jouduin kuulusteluun joka kesti yhtämittaan yli 5 tuntia. Minun väitettiin syyllistyneen pahoinpitelyyn pari päivää aikaisemmin ravintolan edustalla. Kerroin että pystyn todistamaan luotettavasti olleeni muuaalla, itseasiassa yli 160 km päässä. Poliisille asia ei kelvannut kun kuulema olin "sopinut" alibin itselleni. Sanoin että käytin luottokorttianikin kyseissä kaupungissa ja puhuin kännyllä. Voitte tarkistaa pitääkö tämä paikkansa. Ei kelvannut, olen kuulema voinut antaa kortin ja puhelimen toiselle henkilölle käytettäväksi. Olin aivan ihmeessäni. Käsittääkseni jokaista pitää kohdella syyttömänä kunnes oikeudessa toisin todistetaan. Minulla ei ole mitään rikosrekisteriä ja poliisinkin kanssa en ole ollut tekemisissä muutoin kuin yhden ylinopeussakon kanssa. Mikään ei auttanut. Pöytäkirja oli ihan puppua. Sanoin että siitä pitää korjata monta kohtaa. Ei ollut poliisilla aikaa, oli kuulema kiire kotiin. Nimi vain alle. Kieltäydyin, joten pidättivät kahdeksi päiväksi. Vasta seuraavana päivänä pöytäkirja korjattiin ja pääsin vapaaksi. Minut siis pidätettiin kun poliisilla oli kiire kotia eikä ollut aikaa korjata pöytäkirjaa jonka oli itse veivannut minun puheista ja todisteluista huolimatta täysin virheelliseksi.
Aikaa meni ja syyttäjä nosti syytteen poliisin kuulustelupöytäkirjan perusteella. Nyt oli pakko jo käyttää elinikäiset säästöt lakimiehen palkkaamiseen. Oikeudessa syyttäjä väitti edelleen todistajien nähneen minun pahoinpitelevän henkilön ravintolan edessä vaikka kolme muuta todistajaa, luottokortin käyttö ja puhelinliikenne (tukiasema yhteys) kertoi minun olleen toisessa paikassa. Ei mitään. Ja arvatkaa mikä oli pahinta, meni läpi oikeudessa. Syyttömästä, 160 km päässää olleesta miehestä tehtiin syyllinen. Rangaistus päiväsakkoja ja vahingonkorvauksia.
Arvatkaa miksi kirjoitan tätä viestiä ruotsista? Koska olen asunut nyt täällä kolme vuotta. En kaipaa sellaiseen paskaan maahan kuin Suomi. Minä syljen ja kusen sen päälle. Maassa jossa viranomaiset voi vapaasti ilman todisteen häivääkin määrätä syyttömän syylliseksi. Hyi hitto. Eläköön ruotsi.
Eiköhän tuossa ole omaakin mokaa jo aika hyvin, jos kerran kuulustelupöytäkirjan perusteella on syytteen nostanut, eli olet allekirjoittanut jotakin mikä ei mielestäsi ole pitänyt paikkaansa?
Et myöskään tehnyt valitusta päätöksestä seuraavalle taholle?
Vasta seuraavana päivänä pöytäkirja korjattiin ja pääsin vapaaksi.
Käsittääkseni tuossa tapauksessa kuulustelupöytäkirja on korjattu, tiedä häntä ja ottamatta kantaa tuohon tapaukseen niin ...
Jos olette kuulustelussa ja teitä epäillään rikoksesta, muistakaa teidän lailliset oikeudet:
1. Teidän ei tarvitse kertoa yhtään mitään jos olette rikoksesta epäiltynä. On täysin laillista olla auttamatta poliisia rikoksen selvittämisessä. Selvittäminen on poliisin asia ja voitte pitää turpanne täysin kiinni. Jos olette todistajina niin lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa yhtään mitään vaikka tietäisittekin.
2. Kuulustelupöytäkirja pitää lukea useaan kertaan ja tarkasti. Käyttäkää sen lukemiseen ja tavaamiseen vaikka 2 tuntia, teillä on siihen oikeus. Jos olette yhdestäkin, vaikka kuinka pienestä kohdasta, eri mieltä älkää allekirjoittako sitä. Poliisin on korjattava pöytäkirja. Jos hyväksytte virheellisen pöytäkirjan silloin homma voi oikeasti karata kädestä.
Täytyy tietysti myöntää että monille ihmisille rikoksesta epäiltynä oleminen voi olla niin ahdistavaa ja jos takana on 4-5 tuntia kuulustelua niin voi tuntua helpottavammalta päästä pois hyväksymällä pöytäkirja kuin tarkistaa sitä pilkun päälle. Tässä kohdin kuitenkin tarkistuksessa voitettu aika voi muuttua vaikka vankilatuomioksi jos huonosti käy.
Jos olen rikoksesta epäiltynä saanko laillisesti valehdella, eli johtaa poliisia harhaan vai pitääkö olla vain hiljaa. Eli jos valehtelen ja jään kiinni voidaanko siitä rangaista?
Saa valehdella!
"Syylliseksi epäillyllä henkilöllä on oikeus pysyä vaiti kuulustelussa eikä hänellä ole velvollisuutta pysyä totuudessa. Syylliseksi epäillyn oikeus juontuu syyttömyysolettamasta ja siitä, ettei kukaan ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäiltyä on pidettävä syyttömänä siihen saakka, kunnes syyllisyys on näytetty toteen."
Lähde: (Stakes - rikosprosessi)
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitelyjahyvaksikaytto/rikosprosessi/
Tässä hyvä ja mielenkiintoinen video :
http://video.google.com/videoplay?docid=6014022229458915912&q=&hl=en
Jenkkipoliisi kertoo haastattelutaktiikoistaan (ei siis kuulustelu-), joilla ihmiset jallitetaan tunnustamaan.
Varmasti vastaavat temput Suomessakin käytössä.
Selvittäminen on poliisin asia ja voitte pitää turvan kiinni... Mutta asia ei ole aivan näin yksinkertaista jos olet syytön joudut silti itse vakuuttelemaan ja todistamaan sen, vaikka poliisin tehtävä olisi tehdä se oikeasti lain mukaan ja toiseks poliisi voi käyttää pakkokeinoja eli pidättää 3vrk;ksi tai vangita vaikka olisit syytön !
Selvittäminen on poliisin asia ja voitte pitää turvan kiinni... Mutta asia ei ole aivan näin yksinkertaista jos olet syytön joudut silti itse vakuuttelemaan ja todistamaan sen, vaikka poliisin tehtävä olisi tehdä se oikeasti lain mukaan ja toiseks poliisi voi käyttää pakkokeinoja eli pidättää 3vrk;ksi tai vangita vaikka olisit syytön !
Poliisi ei voi vangita, vaan vangitsemispäätöksen tekee tuomioistuin. Lain mukaan pakkokeinoa, kuten pidättämistä 3 vuorokaudeksi ei saa käyttää muutoin kuin edellytysten täyttyessä. Toki poliisi voi tehdä sen kiusaksi, mutta vangitsemiseen tulee oikeasti olla näyttöä. Se että meneekö asia oikeuteen, riippuu syyttäjästä, ei poliisista. Poliisi voi kasata aineiston, mutta syyttäjä päättää mennäänkö asiassa eteenpäin.
Lähetä kommentti