"Mulla on päällekkäisiä vakuutuksia jotka korvaisivat samoja vahinkoja. Tarkoitan esimerkiksi tuotevakuutuksia. Pankkien maksukorteilla saa ilmaisia tuoteturvavakuutuksia, liikkeet myy omia tuotevakuutuksiaan ja kotivakuutuskin korvaa jotain. Tapaturma- ja kuolinkorvausvakuutuksia saattaa olla päällekkäin sekä vakuutusyhtiöistä että ammattiliiton kautta, sama asia tapaturmavakuutuksissa. Eli voinko hakea korvausta kaikista vakuutuksista ja siten maksimoida omat korvaukset?.Eli saada moninkertaiset korvaukset samasta tapahtumasta?”Vakuutus on sopimus kahden osapuolen välillä – vakuutusyhtiön ja kuluttajan. Kaikki vakuutuksenantajat jotka ovat myöntäneet samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, ovat jokainen vastuussa vakuutetulle siten kuin he olisivat yksin myöntäneet vakuutuksen. Korvaukset siis maksetaan jokaisen vakuutussopimuksen perusteella.
Vakuutussopimuslaki, 59§ - 60§ (28.6.1994/543) määrittelee tähän kuitenkin tarkennuksia. Nämä tarkennukset ovat yleensä myös kirjattu vakuutusehtoihin tai vakuutusehdoissa on viitattu vakuutussopimuslakiin.
Ylivakuuttaminen
Ylivakuutettaessa vakuutussopimuksen vakuutusmäärä on vakuututetun etuuden tai omaisuuden arvoa suurempi. Lain mukaan jos useampi vakuutuksenantaja on vastuussa samasta vahingosta ja korvaukset kaikilta vakuutuksenantajilta yhteen laskettaessa ylittävät vakuutetulle tulevan korvauksen, vastuu jaetaan vakuutuksenantajien kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakuutuksissa joissa ei pystytä määrittelemään vakuutuksen kohteelle rahallista arvoa, jokainen vakuutuksenantaja vastaa vakuutussopimuksen mukaisista velvoitteistaan ja jokainen vakuutuksenantaja joutuu maksamaan sopimuksen mukaisen korvauksen. Jos vakuutuskohteelle on mahdollista määritellä rahallinen arvo, silloin korvausvastuu jaetaan vakuutusyhtiöiden kesken siten että korvaus on yhteen laskettaessa kaikista vakuutusyhtiöistä korkeintaan vakuutetun kohteen sen hetkinen arvo. Koska jokainen vakuutusyhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan tuotteen ja on vastuussa koko summasta, kuluttajan kannalta ei ole mitään järkeä hakea korvausta osissa. Kuluttajalla on oikeus valita mitä vakuutussopimusta käyttää. Hän voi hakea korvausta ensin yhden vakuutuksen perusteella ja jos korvaus evätään kokeilla onneaan toisen vakuutuksen kanssa.
Esimerkki - henkivakuutus
Hengen menettämiselle ei voi määritellä todellista rahallista arvoa. Jos kuluttajalla on henkivakuutus kahdesta eri vakuutusyhtiöstä 100 000 euron vakuutussummalle, kumpikin yhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan 100 000 euron summan vainajan omaisille edunsaajamääräysten mukaisesti. Yhteensä siis 200 000 euroa. Sama tilanne on kyseessä myös silloin jos saman vakuutusyhtiön kanssa on tehty useita vakuutussopimuksia jotka sisältävät kuolinkorvauksen. Jos henkilöllä on 100 000 euron henkivakuutus, sairaskuluvakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa ja tapaturmavakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa vakuutusyhtiön on maksettava korvaukset kaikista sopimusvelvoitteistaan sopimusehtojen mukaisesti, yhteensä siis 150 000 euroa.
Esimerkki - Tuoteturvavakuutus
Tuoteturvavakuutuksissa tuotteelle voidaan määritellä rahallinen arvo. Tuotteella on siis rahallinen arvo ikävähennykset huomioiden tai tuotteen korjauskulut tiedetään.
Vakuutuskorvaussummat riippuvat tietysti sopimusehdoista, mutta oletetaan että rikkoutunut televisio, jonka hankintahinta oli 1200 euroa, on vakuutettu pankin ilmaisella korttivakuutuksella jonka lisäksi henkilö on ostanut kauppiaan tarjoaman tuotevakuutuksen television oston yhteydessä ja henkilöllä on myös laaja kotivakuutus. Huoltoliike arvioi rikkoutuneen television korjauskuluiksi 500 euroa. Kuluttaja voi hakea korvausta ilmaisesta korttivakuutuksesta (500 euroa) tai kotivakuutuksesta (500 euroa – 100 euron omavastuu yhteensä 400 euroa) tai ostetusta tuotevakuutuksesta (500 euroa). Kuluttaja voi siis saada korvausta valitsemansa vakuutuksen perusteella yhdestä vakuutuksesta 400 - 500 euroa. Kuluttaja saa itse päättää mitä vakuutusta haluaa käyttää. Kuluttaja ei siis vakuutussopimuslain ja mahdollisesti myös vakuutussopimusehtojen perusteella ole oikeutettu kolminkertaiseen korvaukseen kaikkien vakuutusten perusteella, eli 500 eur + 400 eur + 500 eur = 1400 eur.Jos esimerkiksi neljän vuoden jälkeen ostohetkestä kolmen eri vakuutuksen perusteella on mahdollisuus saada korvausta enemmän kuin vakuutuskohteen arvo oli ostohetkellä, on täysin ymmärrettävää, että kiusaus hakea korvausta kaikista vakuutussopimuksista on suuri. Kuluttajan kannalta ei ole edes ongelma toimittaa kuittikopioita ja korjausarvioita kaikkiin vakuutusyhtiöihin joissa tuote on vakuutettu ja saada moninkertainen korvaus.
Asiasta ei kuitenkaan kannata julkisuudessa pitää sen suurempaa meteliä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1 kk
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin
Harhaluulot liikennevakuutuksesta
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita
Nordean ilmainen korttivakuutus
57 kommenttia:
Minä ainakin haen kaikki korvaukset mitä on saatavilla. Esimerkiksi 3 vuotta vanha plasma rikkoutui. Korjauskuluarvio oli 490 euroa joka on hyvin lähellä tuotteen tämän hetkistä arvoa. Nordean korttivakuutus maksoi uuden vastaavan hinnan 550 euroa ja kotivakuutus samoin 520 euroa (- omvastuu 120e). Eli sillä sain hajonneesta televisiosta ilman että sitä tarvitsi korjata 950 euroa. Sillä saa tilalle jo uuden ja paljon muutakin. En ymmärrä yhtään miksi en voisi käyttää kaikkia tekemiäni sopimuksia ja vedota niiden perusteella korvausvastuuseen.
Aikaisemmin tämä moninkertaisten korvausten hakeminen ei ollut ongelma koska esim. ihmisillä ei ole kuin YKSI kotivakuutus josta hakea. Nyt kuitenkin esim. luottokorttien mukana tarjotaan ilmaista tuoteturvavakuutusta joten tuotteet on automaattisesti myös ostettaessa vakuutettu korttivakuutuksella. Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että minulla on oikeus hakea korvaus kaikkien sopimusten perusteella. Ihan sama mitä laki sanoo.
Tähän kirjoitukseen suhtaudun hieman epäilevästi. Muissa kirjoituksissa blogi on vaatinut yrityksiä seuraamaan lakia. Nyt kuluttajat voivat blogistin mielestä rikkoa lakia. Onko laki eri yrityksille ja yksityiselle, vai onko jotkut Suomen lain pykälät "enemmän voimassa" kun toiset?
En ole samaa mieltä Diskis:n kanssa.
Blogin nimen mukaisesti arvoja esitellään sen mukaan mikä on "oikeus ja kohtuus". On selvä että yritysten tulee noudattaa lakia ja sitä tietysti tulee vaatia. Yksityisten henkilöiden osalta voidaan katsoa että osa laista, lain tulkinnoista ja oikeusistuimien päätöksistä eivät ole oikein joten on "oikeus ja kohtuus" ettei kaikkia lakeja pidä tai kuulukaan noudattaa.
Miten itse aiheeseen tulee niin on ihmeellistä että kansalainen ei saisi hyötyä ylivakuuttamisesta? Keneltä se on pois? Jos ostan kesämökilleni 6 vakuutus ja maksan kaikista sopimuksista vakutuusmaksut niin miksi en vahingon tullen voisi hyötyä kaikista maksamistani vakuutuksista?
Nyt lainsäätäjä on lähtenyt siitä että tokihan voin maksaa vakuutusmaksut 6 vakuutuksesta mutta hyöytä en saa enempää kuin vahingon arvo on. Tämä ei voilla "oikeus ja kohtuus" ja olen siitä samaa mieltä, että hakeaa korvaukset monesta paikasta, mutta olkaa hiljaa koska tällä hetkellä se näyttää olevan laitonta.
Suomessa nyt on se linja aina että mistään ei saa hyötyä. Eri säännöt on sitten rikkaalle elitille.
Kyllä minä ainakin haen korvaukset kaikista vakuutuksista jotka minulla on. Ihan sama mitä laki siihen sanoo.
On se sikäli ihmeellistä että esim. henkivakuutuksen voi ottaa vaikka viidestä vakuutusyhtiöstä ja kaikki ovat vakuutussopimusehtojen mukaisesti velvollisia maksamaan korvauksen.
Jos mulla on hajonnut pesukone ja voisin saada korvauksen kahdesta vakuutuksesta niin näin en nyt saisi tehdäkään vaikka kummastakin vakuutuksesta olen sopimuksen tehnyt ja maksanut. Ihan turhaa vittuilua.
Esim. kun eräs kodinkoneeni hajosi huomasin että olin sen 4 vuotta sitten maksanut Nordean VISA:lla, olin myös tyhmyyksissäni mennyt ostamaan 30 eurolla Gigantin lisäturvavakuutuksen ja olihan minulla vielä kotivakuutuskin.
Laite maksoi 790 euroa aikanaan.
Tästä korvattiin
1. Kotivakuutus omavastuun jälkeen 390 euroa
2. Gigantin lisäturva (happy care) uuden vastaavan 625 euroa
3. Nordean korttivakuutus uuden vastaavan 590 euroa
Yhteensä 1605 euroa jolla ostin uuden laitteen 650 euroa ja melkein 1000 euroa jäi muuhun ja lähdin etelään. Kuka osaa sanoa mikä tässä muka on niin väärin?
Hieno artikkeli, nytpähän tiedän että seuraavan kerran kun kodinkone hajoaa haen korvaukset useammasta paikasta!
Mitens kuitit? Kuitithan voi lähettää vain yhteen paikkaan!
Noh, nykyään monessa liikkeessä kuitin saa digitaalisessa muodossa, esim. pdf-tiedostona sähköpostiin (Gigantti jne). Siitä sitten vain tulostamaan niin monta kuin tarvii. Jos kuittia ei saa digitaalisessa muodossa niin se kannattaa scannata tai ainakin ottaa kopio tavalliselle paperille (kuitithan ei kestä ikuisuutta), joten silloinkin niitä kuitteja riittää kopioitavaksi asti.
Kuitin ei nimittäin tarvitse olla alkuperäinen (eikä alkuperäinen monesti kestäkään kuin muutaman kuukauden) alkuperäisestä kuitista otettu kopio riittää.
Kusetuksen makua!
"Onko laki eri yrityksille ja yksityiselle, vai onko jotkut Suomen lain pykälät "enemmän voimassa" kun toiset?"
Suomessahan menee muutenkin niin, että laki on eri riippuen ihmisen varallisuudesta/yhteiskunnallisesta asemasta/pärstäkertoimesta joten eiköhän tuo ihan yrityksienkin kohdalla samalla tavalla mene...
Vakuutusyhtiöiden näkökulmasta tuolla tuskin on suurta merkitystä, vaikka miten monesta vakuutuksesta nostaisi korvauksen - olettaen, että ylivakuutusta ei ole otettu hyötymistarkoituksessa eikä vahinkotapahtumaa ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomasti (eli että vakuutustapahtuman sattumisessa itsessään ei ole mitään vilpillistä).
Vakuutusmaksut kuitenkin mitoitetaan riskin mukaan, eikä niitä mitoitettaessa todennäköisesti huomioida ylivakuutustilanteissa 'oletettavasti säästyviä' korvauksia, koska näihin harvemmin päästään kiinni.
Sen sijaan yleisenä periaatteena ns. rikastumiskiellon mukaan vakuutuksesta ei saisi saada enempää korvausta, kuin aiheutunut vahinko on (poikkeuksena kiinteän korvaussumman sisältävät summavakuutukset, kuten henkivakuutus). Korvaus, joka on enintään aiheutuneen vahingon määrä, on myös verovapaa, sen sijaan ylimenevä osa ei ole.
Tästä päästäänkin siihen, että nostamalla korvauksen useammasta vakuutuksesta
a) syyllistyy todennäköisesti petokseen, sillä laissa sekä yleensä ehdoissa ja jopa korvauksenhaun yhteydessä huomautetaan siitä, että korvausta saa hakea vain kerrran,
b) jää myös yli vahingon määrän menevästä osasta verot maksamatta, josta siitäkin arvatenkin on sanktio.
Siihen, onko moraalisesti oikein tai väärin hakea korvaus "moneen kertaan" en ota kantaa, mutta jos näin tekee, niin ei välttämättä kannata asiasta metelöidä, kuten blogi asian ilmaisee.
"Rikastusmiskielto", niimpä niin, sillä on varmistettu että tavallinen ihminen ei voi hyötyä mistään vaan pidetään kurissa ja herrojen nuhteessa työtätekemässä pitkää päivää ilman korvauksia, jotta edes vähäinen leipä saadaan lapsille. Samaanaikaan poliittinen eliitti ja suomenruotsalaiset rahasuvut ja isojen firmojen kuten Fortumin ja Nokian johtajat vetelevät rahaa kusetuksenmakuisesti jättipalkoillaan, ja se siitä rikastumiskiellosta. Se kieltohan ei koske kuin köyhiä.
Saatte kulkaa työntää ne pykälänne syvimpään perseeseen. Jos minulla on mahdollisuus hankkia lisätienestiä hakemassa samaa korvausta useamman vakuutuksen perusteella NIIN MINÄHÄN VITTU HAEN! Siihen ei tule yksikään kauluspelle, viranomaisrikollinen ja oikeuden päällempäsmärihienohelma aukoo päätään. Minua ei kiinosta mitä laki sanoo, Suomen laki on tehty rikkaille, mitään hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole olemassakaan - tai onhan se - rikkaille!
Minä ainakin kerron avoimesti. Olen monesti hakenut korvauksen kotivakuutusyhtiö Tapiolalta, Nordean VISA vakuutuksesta ja parhaimmassa tapauksessa vielä muista vapaaehtoisista vakuutuksista. Viimeksi hain pyykinpesukoneesta. Rahaa jäi vielä uuden hankkimisen jälkeen 350 euroa, ihan kiva nettopalkka!
... ja kommentti on Torrin kautta, ihan vain varmuuden vuoksi etten joudu viranomaisten vainoamaksi ... vai että rikastusmiskielto, mitä rikkaat edellä sitä köyhät perässä!
Mikä vitun rikastumiskielto? Onko sellainen muka suomalaisessa lainsäädännössä?
"Rikastumiskielto" on yleinen vakuutusoikeudelline periaate, jonka mukaan vakuutuksesta ei pidä saada enempää korvausta, kuin aiheutuneen vahingon määrä. Eli vakuutuskorvauksilla ei voi "tienata rahaa".
Eli vakuutus korvaa enintään aiheutuneen vahingon määrän, ei enempää. Ja koska korvaus on vain enintään aiheutuneen vahingon määrä, se ei saata korvauksensaajaa parempaan asemaan kuin se missä hän jo oli, joten se ei siten myöskään ole veronalaista tuloa.
Vaikka nimenomaista ilmaisua "rikastumiskielto" ei olekaan vakuutussopimuslaissa (tai muuallakaan), mutta esimerkiksi blogissa viitatut vakuutussopimuslain säännökset perustuvat juuri tälle ajatukselle - 400e vahingosta saa hakea korvausta yhdestä tai useasta vakuutuksesta yhteensä enintään 400e.
Esimerkiksi henkivakuutuskorvaus on tietenkin poikkeus. Henkilön kuolemasta aiheutuvaa vahinkoa tuskin voi mitata rassa samalla tavalla, kuin uuden pesukoneen hintaa tms. Mm. tästä johtuen henkivakuutuskorvaus on veronalaista tuloa, samoin kuin on esimerkiksi työkyvyttömyysvakuutusten päivärahakorvaukset.
Edelleen niissäkin tilanteissa, joissa vakuutuskorvaus ei ole veronalaista tuloa, niin korvaukselle mahdollisesti maksettava viivästyskorko on.
Rikastumiskielto on voimassa yhtälailla vahingonkorvausoikeudessa Suomessa, sillä suomalainen oikeusjärjestelmä ei tunne amerikkalaisia "rangaistukorvauksia", vaan vahingonkorvauksena on mahdollista saada vain aiheutuneen vahingon määrä; amerikassahan on mahdollista saada rikkaalta maksajalta korvauksena aiheutuneet vahingot ja lisäksi rangaistuskorvauksena huomattaviakin summia (ainoa poikkeus suomessa on periaatteessa työsopimuslain mukainen mahdollisuus saada tietyn ajan palkkaa vastaava summa laittoman irtisanomisen johdosta; summman ei vaikuta se, vaikka olisi työllistynyt samalla palkalla toisaalle seuraavana päivänä).
Google antaa "rikastumiskiellolle" useita osumia viitaten vahingonkorvausoikeuteen. Periaate sinänsä on sama. Tässä yksi linkki:
http://www.nettilaki.com/a/rikastumiskielto-vahingonkorvausoikeudessa
Selvyyden vuoksi, rikastumiskielto koskee vain vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeutta.
Toisaalta se vaikuttaa myös yksityisten välisissä suhteissa siten, että jos vaikkapa satut (tahallasi) telomaan naapurin auton, niin sinua ei voida määrätä korvaamaan enempää, kuin aiheuttamasi vahingon määrä ie naapurisi ei voi hyötyä ("rikastua") nyhtämällä sinulta yhtään enempää korvausta, kuin aiheuttamasi vahinko.
Vakuutusyhtiöitä tuskin kiinnostaa, jos joku sattuu hakemaan parinsadan euron korvauksen, vaikka olisi saanut saman korvauksen jo toisesta vakuutuksesta. Suurempi merkitys tuolla on suurempien väärinkäytösten estäjänä.
Voisi sinänsä tulla mieleen ottaa vaikka kiinteistölleen 10 eri vakuutusta päällekkäin ja kaikki täydelle arvolle. Sitten vaan palkkaamaan joku polttamaan talo maan tasalle ja nostamaan 10x korvaus eli 9x talon arvo voittoa. Eli 'rikastumaan'. Kunhan ei jää kiinni siitä, että palkkasi tuhotyön tekijän.
Nykyisen vakuutussopimuslain ollessa voimassa (ja noudattaessa rikastumiskieltoa) tuo ei onnistu. Noissa tapauksissa katsotaan kohtuullisen tarkkaan, että kuka korvaa mitä ja että korvaus ei ylitä aiheutunutta vahinkoa.
Sen sijaan jonkun pesukoneen huollon kulujen syynääminen ei maksa vaivaa. Eri asia sitten, kannattaako parin sadan euron nettoamisen takia riskeerata mahdolliset seuraamukset, mutta se on jokaisen oma asia.
Eri asia sitten, kannattaako parin sadan euron nettoamisen takia riskeerata mahdolliset seuraamukset,
Niin sanoo rahamies. Ajatteleppa hetki ihmisiä, yksinhuoltajia joilla jää käteen KUUKAUDESSA 250 euroa kun pakolliset vastikkeet ja laskut on maksettu. Tuosta rahasta sitten ostetaan ruuat kolmelle hengelle kuukaudeksi, maksetaan lasten vaatteet, noh, harrastuksiin ei ole mitään varaa eikä mihinkään muuhun. Jos joskus sattuu tilanne että voin hyötyä useammasta vakuutuksesta ja niiden antamasta turvasta, niin voit olla varma että teen sen. Helppoa se on vedota että "rikastumiskiellolla" yritetään estää suuremman luokan huijaukset. Koko yhteiskunta on Suomessa huijausta ja rakennettu rikkaiden etuja ajamaan. Yritä itse tulla toimeen 250 eurolla kuukaudessa ja sen jälkeen jos onnistut siinä, ota mukaan vielä kaksi lasta.
Aamen. Kuten blogi on monesti kehoittanut. Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan tässäkin aiheessa. Älkää noudattako lakia ja miettikää miten voitte hyöytyä siite itse. Niin tekevät rikas eliittikin. Miksi meidän vähätuloisten pitäisi olla yhtään sen parempia. Suomen lainsäädäntö voi painua vittuun, minulla ainakaan ei ole mitään kunnioitusta Suomen lainsäädäntöä kohtaan.
Väkivalta ei ole hyväksyttävää, mutta jos isoja yrityksiä kuten vakuutusyhtiöitä tai pankkeja pystyy kusettaa niin antaa mennä vain. Samalla tavoin ne vetävät välistä itsekkin.
Suosittelen aina ostamaan tuotteen pankin luottokortilla kuten Nordean tai OP:n VISALLA. Sillä tavoin saa tuoteturvavakuutuksen ilmaiseksi. Jos laite hajoaa, haet korvaukset korttivakuutuksen perusteella ja sen lisäksi kotivakuutuksesta. Tässä ei ole moraalisesti mitään väärää!
Mikä vitun rikastumiskielto? Onko sellainen muka suomalaisessa lainsäädännössä?
Rikastumiskielto on siis, kuten yllä on tullut jo todetuksikin, vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahingosta suoritettava korvaus ei saa ylittää vahingon todellista määrää. Vahingon kärsijä ei siten saa päästä parempaan taloudelliseen asemaan vahingon johdosta, kuin missä hän olisi, jos vahinkoa ei olisi tapahtunut.
Kannattaa huomata, että ainakin ajoneuvovakuutuksia myöntävillä yhtiöillä on yhteinen tietokanta, johon ne tallentavat tietoja ajoneuvovahingoista. Jos samasta liikennevakuutuksesta yrittää hakea korvausta useammasta eri vakuutusyhtiöstä, niin käry käy varmasti, ja se on sitten petoksen yritys.
Kannattaa huomata, että ainakin ajoneuvovakuutuksia myöntävillä yhtiöillä on yhteinen tietokanta, johon ne tallentavat tietoja ajoneuvovahingoista. Jos samasta liikennevakuutuksesta yrittää hakea korvausta useammasta eri vakuutusyhtiöstä, niin käry käy varmasti, ja se on sitten petoksen yritys.
Just, kenellä on useampi liikennevakuutus? Ihan oikeasti? Eihän siinä ole mitään järkeää hintaan nähden. Täysin eriasia on nämä kommenteissa mainitut täysin ilmaiset tuoteturvavakuutukset joista ei aiheudu kustannusia kuluttajalle mutta jotka korvaavat menetyksiä joka tapauksessa.
Jos nyt oikein ruvetaan vääntämään niin kotivakuutuksissa on omavastuu! Eli, "rikkomatta lakia" voin hakea ihan vapaasti useammasta vakuutuksesta ja jos korvausmäärä ylittää vahingon arvon ylitys on todennäköisesti niin pieni että se voidaan katsoa niin vähäiseksi teoksi ettei siitä muutoinkaan saisi rangaistusta.
Esimerkki
Laite hajoaa ja vakuutusyhtiö katsoo sen arvoksi hajoamishetkellä 400 euroa. Minulle korvataan tilille 250 euroa koska omavastuu kotivakuutuksessa on 150 euroa. Nyt voin ihan vapaasti hakea lisäkorvausta toisesta yhtiöstä jolla saan peitettyä myös omavastuuosuuden.
Rikastumiskielto on siis, kuten yllä on tullut jo todetuksikin, vahingonkorvausoikeudellinen periaate, jonka mukaan vahingosta suoritettava korvaus ei saa ylittää vahingon todellista määrää.
Minkä takia Nordea saa sitten omassa korttivakuutuksessaan korvata enemmän kuin aiheutunut vahinko tai miksi esim. Fennia maksaa isomman korvauksen kuin laitteen arvo on? Niin, perustuu vakuutussopimukseen mutta miksi tässä yhteydessä "rikastumiskieltoa" ei pädekään?
Esim Nordea VISA tuoteturva ja Fennian laaja kotivakuutus:
- laitteen arvo hajoamishetkellä on 320 euroa
- laitteen korjauskulut ovat 250 euroa (huoltomiehen arvio)
- koska korjauskulut ovat liian isot laitteen arvoon nähden korvataan tilalle uusi vastaava laite
- uuden vastaavan laitteen hinta on 450 euroa
- tilille maksetaan 450 euroa joka on siis paljon enemmän kuin "kärsitty vahinko"
Selittäkää, oi viisaat!
250e kuussa kolmen hengen perhettä pyörittävän kannattaisi harkita rahoilleen muita kättökohteita kuin useat päällekkäiset vakuutukset ja siten tarpeettomat vakuutusmaksut.
250e kuussa kolmen hengen perhettä pyörittävän kannattaisi harkita rahoilleen muita kättökohteita kuin useat päällekkäiset vakuutukset ja siten tarpeettomat vakuutusmaksut.
Kotivakuutus lienee pakko olla vai mitä ajattelit? Meinasitko että vesivahingon, palon tms yhteydessä pitäisi nekin kustannukset ottaa itselle?
Korttivakuutukset on ILMAISIA, niistä ei makseta mitään erikseen. Toki pankki on laskenut hinnan johonkin palvelumaksuun, mutta jos kerta VISA kortti kuitenkin on olemassa niin korttivakuutuksen antama tuoteturva on ILMAINEN.
En siis usko että kukana joka yrittää pärjätä 250 euron kuukausinetolla pitäisi ylimääräisiä vakuutuksia huvikseen.
Rikastumiskielto eli virallisemmin eduntasoitus suojaa siis nimenomaan sitä, joka joutuu vahingon korvaamaan. Esimerkiksi: työnantaja, joka oli laittomasti irtisanonut useita työntekijöitä, tuomittiin maksamaan irtisanotuille työntekijöille vahingonkorvausta työansion menetyksestä. Kun työntekijät olivat saaneet työttömyysajaltaan työttömyyskorvausta, tämä korvauksen määrä vähennettiin työnantajan maksamasta vahingonkorvauksesta. Ilman tätä eduntasoitusta työntekijät olisivat saaneet enemmän rahaa työttömyysajaltaan kuin jos olisivat edelleen olleet työsuhteessa ja saaneet normaalia palkkaa. Tällä tavalla työntekijät eivät rikastumiskiellon takia hyötyneet irtisanomisista verrattuna esimerkiksi työnantajan palveluksessa jatkaneisiin.
Jos vakuutussopimuksen ehdoissa sanotaan nimenomaan, että vakuutus korvaa vahinkotapauksessa uuden samanlaisen esineen arvon, niin ei siinä ole mitään ongelmaa. Vakuutusyhtiö voi tietenkin vapaaehtoisesti, vaikkapa markkinointisyistä, tarjota parempaa etuutta, kuin mihin se olisi normaalisti velvollinen. Onhan sellaisia ajoneuvovakuutuksiakin, jotka maksavat lunastustapauksessa käyvän arvon + vaikkapa 25 prosenttia.
Sopimusvapauden puitteissa yksityiset tahot voivat vapaaehtoisesti velvoittautua toisiaan kohtaan muullakin tavoin, kuin laki määrää, tämä on selvää. Tästä syystä lähtökohtaisesti voisi samasta vahingostakin nostaa monta korvausta. Vakuutussopimuslaki kuitenkin noudattelee pääperiaatetta ja rajoittaa vakuutuksen antajien vastuuta.
Lait ovat syvältä.
Esimerkiksi laittomasta irtisanomisesta ei todellisuudessa ole rangaistusta yhtiölle. Yhtiö voidaan tuomita maksamaan korvauksena palkka tietyltä ajalta. Tuosta palkasta sitten työntekijältä vähennetään työttömyyskorvaukset jolla huolehditaan siitä että laittomasti irtisanottu työntekijä ei saa mitään korvausta laittomasta irtisanomisesta vaan ainoastaan sen saman palkan jonka saisi jos olisi ollut töissä. Tämä on täysin perseestä!! Kun ottaa huomioon että laiton irtisanominen on aina lopullinen (toisin kuin ruotsissa jossa työntekijä on otettava takaisin töihin) tästä järjestelmästä on luotu täydellinen irtisanomiskone työnantajille. Maksimissaankin työntekijästä jonka naama ei miellytä tarvitsee maksaa vain normaali palkka. Mitään muita sanktioita kuten sakkoja ei ole. Tämä on halpaa toimintaa yrityksille, työntekijästä pääsee aina eroon halvalla, laillisesti tai laittomasti.
Firmoille pitäisi asettaa tällaisissa asioissa lakisääteisiä sanktioita ja korvausvastuita kuten jenkeissä. Laittomasta irtisanomisesta määrätävä 10% sakko liikevoitosta pistäisi jo miettimään yrityksen johdossakin.
Sopimusvapauden puitteissa yksityiset tahot voivat vapaaehtoisesti velvoittautua toisiaan kohtaan muullakin tavoin, kuin laki määrää, tämä on selvää. Tästä syystä lähtökohtaisesti voisi samasta vahingostakin nostaa monta korvausta. Vakuutussopimuslaki kuitenkin noudattelee pääperiaatetta ja rajoittaa vakuutuksen antajien vastuuta.
Ja mikähän oli käytännössä rangaistus jos hakisi korvauksen vaikka kotivakuutuksesta ja korttivakuutuksesta ja samalla omavastuiden jälkeen hyötyisi siitä muutaman satasen? Ylittyykö edes syytekynnys vai onko kyseessä vähäinen teko? Vähäiseltä se minusta vaikuttaa kun ottaa huomioon että suomessa miljoonien kusetuksista ja kavalluksista saa ehdollista vankeutta?
Ai niin, lakihan on eri rikkaille ja köyhille suomessa. Jos kavallat miljoonia saat ehdollista mutta odotappas jos teet lievän petoksen ja hyöydyt 200 euroa niin häkki heilahtaa, työpaikka menee ja lapset huostaan. Näin toimitaan suomalaisessa oikeusvaltiossa.
Käytännössä vakuutusyhtiöt eivät edes ilmoita tuollaisia parin sadan veivauksia poliisille; ei maksa vaivaa. Liikaa maksettu korvaus peritään takaisin, jos mahdollista.
Rikastumiskielto on periaatteessa hyvä. Sen tulisi kuitenkin väistyä, jos maksuvelvollinen pakottaa asian viemisen oikeuteen. Yleinen periaate on, että tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Oikeuteen menemisessä on aina riski joutua maksamaan vastapuolenkin kulut. Tämä voi tulla vaikka kanne sinänsä olisi hyvä, jos resurssit tai sisu loppuvat kesken. Tämän takia on mielestäni väärin, että voittaessaan saa vain sen, mihin muutenkin olisi oikeutettu.
Sen tulisi kuitenkin väistyä, jos maksuvelvollinen pakottaa asian viemisen oikeuteen.
Höpö höpö. "Maksuvelvollinen pakottaa asian viemisen oikeuteen"??
Oikeudenkäynneissä periaate kuuluukin olla että korvaukseksi voi saada ainoastaan sen mikä on vahinkokin. Ei kai sinulla ole häviön pelkoa saatavan hakemisessa jos kerta olet oikeassa velan suhteen? Vai onko kysymys hämäräbusineksestä, kuten yksityisestä pysäköinninvalvonnasta jossa haluaisit vain lisätä kuluttajaa kohtaan painostusta maksaa myös maksuja joita ei tarvitse maksaa. Siihen tällä kommentillasi pyritään!
Oli miten oli. Edelleen tämä rikastumiskielto yksityisoikeudellisissa sopimuksissa on käsittämätön.
1. Jos haluan vakuuttaa vaikka kesämökkini neljässä vakuutusyhtiössä ja vakuutusyhtiö suostuu sopimukseen ei minusta lainsäädännöllä voida tulla rajoittamaan sopimuskorvauksia ohi sopimuksen sisällön.
2. Vakuutusyhtiö tietää rikastumiskiellon periaatteen mutta missään vaiheessa näin oleellista tietoa ei kuitenkaan vakuutussopimusten tekovaiheessa kerrota. Eli vakuutusyhtiön pitäisi kertoa että jos minulla on toinen samanlainen vakuutus jossain niin vain toisen vakuutuksen kautta korvaukset maksetaan. Varmasti tieto on vakuutusehdoissa mutta oleelliset tiedot on kerrottava myös kaupantekohetkellä.
3. Tilannetta voi myöskään perustella sillä että moninkertaisessa vakuuttamisessa estetään hyötymistarkoitus jos vaikka polttaisin mökkini isojen korvausten toivossa. Ei mahdollisella rikollisella teolla joka voi tai voi olla toteutumatta voida rajoittaa sopimusten sisältöä. Jos on syytä epäillä poliisi tutkii tilanteen ja jos on syyllinen ei korvauksia makseta muutoinkaan. Ylivakuuttaminen ei voi olla peruste. Voihan mökkini olla vain kerran vakuutettu, huomaan sen olevan täysin homeessa ja poltan se jotta pääsen halvemmalla ja saan vakuutusrahat. Ei vakuutusten määrä muuta rikoksen luonnetta.
4. Sama juttu näiden korttivakuutuksien kanssa. Minusta on täysin oikein ettei olemassa oleviin sopimuksiin vedotaan ja niiden mukaiset korvaukset haetaan.
Kotivakuutus ja korttivakuutus on erinomainen yhdistelmä. Jokaisesta VISAlla ostamastani kodinkoneesta olen saanut melkein kaksinkertaisen korvauksen hakemalla sen vakuutusyhtiöstä ja samalla myös korttivakuutuksen perusteella. En näe tässä mitään moraalista ongelmaa. Sopimus on sopimus. Melkein odotan seuraavan laitteen hajoamista!
Sama täällä! Hieno artikkeli aiheesta!
Oikeidenkäynnissä koskaan ei ole varmuutta, vaikka itse olisi mielestään kuinka oikeassa. Eikö jo tällä foorumilla käsitellyt yksityiset parkkimaksut osoita sen. Toiseksi vaikka kanne olisi hyvä saattaa resurssit loppua kesken tai riski yksinkertaisesti tulla liian suureksi. Satasen vahinkoa ei kannata hakea oikeudessa 10000 euron riskillä vaikka mikä olisi (summat vedetty hatusta esimerkillisenä). Lisäksi pitkittyneessä prosessissa on vaivaa ja stressiä.
On mielestäni todella epäoikeudenmukaista, jos näitä ei mitenkään oteta huomioon.
Minusta rikastumiskielto periaatteessa on hyvä, koska se estää vakuutuspetoksia. Luultavasti se on myös kirjattu sopimuksiin, mutta vakuutusyhtiö ei välttämättä tiedä muista vakuutuksista.
Rikastumiskieltoa ilmentävä vastuunrajaus on varmuudella kirjattu jokaikiseen vakuutussopimukseen. Kyse on nimenomaan siitä, etteivät vakuutusyhtiöt tiedä, mitä muita vakuutuksia asiakkaalla mahdollisesti on, ja tällaisen selvittäminen olisi liian kallista muutamien satasten vahinkojen kohdalla.
Yleensä vakuutusyhtiöt vaativat alkuperäisiä ostokuitteja. Tämä osoittaa selkeää pyrkimystä siihen, että yhdestä vahingosta voitaisiin hakea vain yksi korvaus.
Olen itse sitä mieltä, että samaa esinettä koskevassa ylivakuuttamisessa ei ole enää kyse normaalihuolelliseen ja järkevään toimintaan liittyvästä vahingonriskin alentamisesta, vaan opportunistisesta ja vilpillisestä tavoitteesta saada perusteetonta hyötyä. Tästä syystä en itse hakisi korvausta kuin yhdestä vakuutuksesta, siitä, jonka omavastuut ovat alhaisimmat tai jossa menettely on helpoin.
Sopimukseen perustuva vahingonkorvauksen hakeminen on täysin rehellistä ja kunniakasta sopimuksen täytäntöönpanoa.
Moninkertaisen vahingonkorvauksen hakeminen usealta taholta samasta vahingosta osoittaa taas vilpillistä pyrkimystä saada perusteetonta etua. Tämä ei ole kunniakasta, vaikka sinänsä perustuukin sopimukseen, ja vaikka sinänsä näitä moninkertaisia vakuutusturvia tuleekin monesti "pyytämättä ja yllättäen" - siis ilman, että vahingonkärsijä itse aktiivisesti tai edes tietoisesti olisi hankkinut päällekkäisiä vakuutuksia.
Fiksumpaa olisi mielestäni pyytää esimerkiksi siitä televisiosta alennusta sitä vastaan, että ottaa sen ilman mitään tuotevakuutusta, jos aikoo vaikka maksaa sen luottokortilla, johon kuuluu tuotevakuutus.
Yleensä vakuutusyhtiöt vaativat alkuperäisiä ostokuitteja. Tämä osoittaa selkeää pyrkimystä siihen, että yhdestä vahingosta voitaisiin hakea vain yksi korvaus.
Vanhanaikaista ajattelua. Alkuperäisiä ostokuitteja ei ole enään olemassakaan. Monet kuitit eivät kestä kuin muutaman kuukauden, joten niistä on otettava valokopio. Toisaalta, monista liikkeistä saa uuden kuitin pyytämällä. Esim. Gigantti, VeikonKone, verkkokauppa.com jne tulostavat järjestelmästään asiakkaalle uuden kuitin. Toisaalta Gigantin verkkokaupasta ostettaessa ainoa kuitti on sähköpostiosoitteeseen tullut PDF-tiedosto jonka voi tulostaa tasan niin monta kertaa kuin haluaa. Sitäpaitsi, yksikään vakuutusyhtiö ei vaadi alkuperäistä kuittia, vaan kuitin. Alkuperäistä ei voi enää edes vaatia edellämainituin perustein.
Olen itse sitä mieltä, että samaa esinettä koskevassa ylivakuuttamisessa ei ole enää kyse normaalihuolelliseen ja järkevään toimintaan liittyvästä vahingonriskin alentamisesta, vaan opportunistisesta ja vilpillisestä tavoitteesta saada perusteetonta hyötyä.
Täysin eri mieltä. Suomessa on sopimusvapaus ja jos kummatkin osapuolet (minä ja vakuutusyhtiö) ovat halukkaita tekemään vakuutussopimuksen ja kumpikin osapuoli täyttää sopimuksen ehdot. Minä maksan vakuutusmaksut ja vakuutusyhtiö maksaa korvauksen vahingon sattuessa. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä kuinka monta vakuutusta haluan ottaa ja maksaa. Jokainen vastatkoon tekemänsä sopimuksen mukaisesti. Menettely pitäisi olla sama kuin henkivakuutuksissakin. Kaikista voimassaolevista vakuutuksista on korvaus maksettava. Hyötymistarkoitus rikollisin keinoin on tietysti ihan eriasia. Eli tietoisesti otan monta vakuutusta ja tahalleen tuhoan omaisuutta hyötyäkseni kaikista vakuutuksista. Tähän puututaan rikosoikeudellisin keinoin, ei siihen pitäisi puuttua ennakoivasti vakuutusopimuksellisin keinoin.
Moninkertaisen vahingonkorvauksen hakeminen usealta taholta samasta vahingosta osoittaa taas vilpillistä pyrkimystä saada perusteetonta etua.
Täysin erimieltä jälleen. Kyse on oikeudesta tehdä täysin laillinen sopimus jossa kummallakin osapuolella on velvoitteensa. Jos minä haluan maksaa kolminkertaista vakuutusmaksua vuodessa kolmelle eri yhtiölle samasta vakuutusturvasta miksi se on väärin? Minulla on kolme erillistä sopimusta, hoidan kaikissa oman velvoitteeni eli suoritan vakuutussopimuksen mukaiset maksut ja jokainen yhtiö vahingon sattuessa täyttää oman sopimuksensa korvausvelvoitteen. Enä näe asiassa minkäänlaista ongelmaa. Pitäisikö meidän muidenkin sopimusoikeudenaloilla rajoittaa sopimisen vapautta?
Tämä ei ole kunniakasta
Kunniakasta? Onko se joku lakitermi. Se mitä on kunniakasta on riippuvainen henkilöstä jolta sitä kysytään. Minusta on täysin kunniakasta tehdä niin monta sopimusta kuin haluan, täyttää velvoitteet ja saada jokaisesta tekemästäni sopimuksesta sopimuksessa sovitun mukainen korvaus.
Fiksumpaa olisi mielestäni pyytää esimerkiksi siitä televisiosta alennusta sitä vastaan, että ottaa sen ilman mitään tuotevakuutusta, jos aikoo vaikka maksaa sen luottokortilla, johon kuuluu tuotevakuutus.
Ei tällainen ole mahdollista. Korttivakuutuksissa jotka on liitetty luottokortin käyttöön ja joka on myönnetty luotonantajan toimesta ei ole mitään tekemistä mahdollisen tuotteen myyjän kanssa. Jos marssin Veikon koneeseen ja ostan television, ei tuoteturvavakuutus joka syntyy Nordean VISA kortilla ostettaessa ole myyjän antama vaan pankin. Ei myyjällä ole mitään intressiä antaa alennusta turvasta tai turvan ottamatta jättämisestä johon myyjä itse ei ole osallinen millään lailla. Sitäpaitsi esim. Nordean korttivakuutus tulee väkisin, siitä ei voi kieltäytyä. Se on kaikissa VISA korteissa ja voimassa yli 100 euron ostoksissa halusit tai et. Olisihan se todellista typeryyttä jättää etu joka väkisin on asiakkaalle työnnetty.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Minusta on täysin kestämätön ajatus että jos otan Gigantista "happycear" turvan 5 vuodeksi ja maksan siitä esim. 1200 euron television oston yhteydessä 220 euroa ylimääräistä, miksi helvetissä en saisi sitä turvaa käyttää jos kerran siitä olen maksanut ja minulle se on myönnetty.
Jos minulla on samaan aikaan käytössä kotivakuutus josta maksan sopimuksen mukaisen vuosimaksun ja vakuutus korvaa rikkoutuneen laitteen on minusta täysi oikeus käyttää myös tätä turvaa.
Kummassakin tapauksessa olen maksanut turvasta ja kummassakin tapauksessa korvausvelvollisuus perustuu voimassa olevaan sopimukseen. Minusta on törkeää ja moraalitonta väittää että haluaisin hyötyä oikeudettomasti tilanteesta. Minulla on mahdollisuus saada kyseiset palvelut ja olen ne ostanut ja maksanut. Ei siinä pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista.
Fiksumpaa olisi mielestäni pyytää esimerkiksi siitä televisiosta alennusta sitä vastaan, että ottaa sen ilman mitään tuotevakuutusta, jos aikoo vaikka maksaa sen luottokortilla, johon kuuluu tuotevakuutus.
Tarkoittaa tietenkin, että jos aikoo maksaa ostoksensa luottokortilla, niin ei sitten ota sitä tuotteen päälle tarjottua HappyCare -vakuutusta, tai jos tällainen on leivottu tuotteen hintaan jo valmiiksi, niin neuvottelee alennuksen sitä vastaan, että ei ota takuuta.
Edellä pari kirjoittajaa tuntuu ajattelevan, että sopimus on sopimus ja sillä selvä. He eivät tunnu ymmärtävän sitä, että oikeusjärjestys suojaa vain perusteltuja ja ihmisten oikeusturvaintressien mukaisia oikeushyviä. Oikeusjärjestyksen tarkoituksena ei ole antaa suojaa sellaisille järjestelyille, jotka eivät ansaitse oikeussuojaa, toisin sanoen joiden toteutuminen ei toteuta kenenkään oikeusturvaintressiä.
Korvauksen hakeminen samasta vahingosta useasta eri vakuutusfirmasta voidaan lakiteknisesti kyllä perustella siten, kun yllä on tehty - on kolme eri sopimusta, ja niin edelleen. Se on sitten täysin eri asia, että onko kyse enää sellaisesta manööveristä, joka ansaitsisi oikeussuojaa. Nyt tärkeään rooliin astuu vilpittömän mielen vaatimus - onko useasta eri yhtiöstä vakuutuskorvausta hakeva vilpittömässä mielessä? Ansaitseeko hänen (lakiteknisesti korrektilta näyttävät) vaatimuksensa oikeussuojaa?
Paras testi tähän on seuraava: jos vilpittömästi kerrot kaikille vakuutuksenantajille, että sinulla on useita tuotevakuutuksia, jotka kattavat saman vahingon ja aiot hakea korvausta niistä kaikista, asia on täysin vilpitön. Jos vakuutusyhtiöt maksavat, kaikki on hyvin.
Jos kuitenkaan et ole valmis vakuutuskorvausta hakiessasi kertomaan, että haet useita korvauksia, oletko silloin täysin vilpitön?
Jos korvaushakemuksessa laitat rastin ruutuun tai muulla tavoin ilmaiset, että et ole saanut tai saa korvausta vahingosta muualta, niin syyllistyt muuten petokseen.
Miten on, jos se telkku menee rikki, kun kaveri kompastuu sen päälle - haetko vahingonkorvausta vakuutusten lisäksi myös kaveriltasi? Jos haet, syyllistyt rikokseen.
Miten asia muuttuu erilaiseksi, jos haetkin korvausta kaverin sijaan vakuutusyhtiöstä? Vakuutuskorvaus perustuu sopimukseen, kaverin maksama korvaus perustuu siihen, että vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan vahingon. Mitä eroa?
Ja lopuksi vielä kaikille saivartelijoille: siellä vakuutusehdoissa ON kyllä sanottu, että korvausta maksetaan vain siltä osin, kun sitä ei ole saatu tai saada muualta.
Jos nyt kuitenkin haet korvausta muualta, niin petos se on.
Ehkä on kuitenkin parempi vain koittaa saada siitä telkusta pikku alennus sitä vastaan, että jättää sen tuotevakuutuksen pois, jos kotivakuutus tai luottokorttiyhtiö joka tapauksessa sisältävät tuotevakuutuksen.
Edellä hyvin asiallisesti ja seikkaperiäisesti kirjoittava henkilö ei tunnu nyt ymmärtävän sitä asiaa, että sanoi laki ja laintulkinnat mitä tahansa minun perusteluni omalle toiminnalleni on ne mitä olen useasta eri sopimuksesta esittänyt. Jos minun menettelyni tarkoittaa sitä että rikon lakia, so be it. Ei minua kiinnosta. Laki ei ole aina oikeassa ja en näe moraalisesti mitään väärää hyöyty kaikista niistä lainmukaisista sopimuksista jotka olen tehnyt ja joissa olen sopimusehtojen mukaan noudattunut oman osuuteni.
Oikeusjärjestyksen tarkoituksena ei ole antaa suojaa sellaisille järjestelyille, jotka eivät ansaitse oikeussuojaa, toisin sanoen joiden toteutuminen ei toteuta kenenkään oikeusturvaintressiä.
Kuka sanoo että ei ole minun oikeusturvaintressissäni. Kyllä on. Minun oikeusturvani kannalta kaikkia niitä sopimuksia joihin olen osallisena tulee noudataa jos olen kerta itse noudattanut sopimuksen ehtoja eli maksanut kaikki vakuutusmaksut. Onhan se erikoista että minun oikeusturvaintresseissäni ei olisi vedota olemassa oleviin sopimuksiin.
Vakuutusmaksut kyllä kelpaavat vakuutusyhtiölle mutta korvausta ei sitten maksettaisikaan. Tämä jos mikä on vilpillistä toimintaa. Siinä vaiheessa kun vakuutus otetaan pitäisi asiakkaalle selkeästi kertoa että hän voi hakea korvausta vain yhden tuotevakuutuksen perusteella. Esim. Gigantin myyjät eivät sanallakaan puhahda tästä vaan tarjoavat jokaiselle tuotteelle vakuutusta.
jos vilpittömästi kerrot kaikille vakuutuksenantajille, että sinulla on useita tuotevakuutuksia, jotka kattavat saman vahingon ja aiot hakea korvausta niistä kaikista, asia on täysin vilpitön
Valitettavasti en näe asiaa noin. Minulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa yhdelle osapuolelle muista sopimuksista joihin he eivät ole osallisia.
Jos kuitenkaan et ole valmis vakuutuskorvausta hakiessasi kertomaan, että haet useita korvauksia, oletko silloin täysin vilpitön?
Kuten sanoin. Olen vilipitön. En ole velvollinen kertomaan muista tekemistäni sopimuksista joissa nimenomainen sopimuksen toinen osapuoli ei ole osallisena. Vilpittömyys tarkoittaa sitä en ole rikollisin keinoin huijaamassa keneltäkään korvauksia, vaan pyytämässä ainoastaan noudattamaan tehtyjä sopimuksia.
Jos korvaushakemuksessa laitat rastin ruutuun tai muulla tavoin ilmaiset, että et ole saanut tai saa korvausta vahingosta muualta, niin syyllistyt muuten petokseen.
Nykyään vakuutusyhtiöllä on puhelinkorvauspalvelut (Fennia, Tapiola jne) joissa korvauksen saa ilman hakemusten täyttämistä ja kertaakaan eivät ole kysyneet saanko korvausta muualta. Sama tilanne on Nordean korttivakuutus korvaushakemuksen kanssa. Sitten tullaan jälleen siihen tosiasiaan että en katso olevani velvollinen kertomaan muista tekemistäni sopimuksista.
Eli summa summarun. En missään tapauksessa väitä etteikö edellinen kirjoittaja olisi laintulkintojen osalta oikeassa, mutta siitä huolimatta itse katson lain olevan väärin enkä sitä ole koskaan noudattanut enkä noudata jatkossakaan. Katson että sopimuksen syntyminen edellyttää kummankin osapuolen suostumusta ja jos vakuutusyhtiö tai liike tai kuka tahansa on valmis vakuutuksen myöntämään, he tekevät sen maksamaani korvausta vastaan ja siten he ovat velvollisia täyttämään myös oman osuutensa eli maksamaan korvauksen riippumatta siitä saanko korvausta mistään muualta.
Mielenkiintoista keskustelua. En kuitenkaan ymmärrä miksi sitten henkivakuutuksessa voi olla päällekkäisiä vakuutuksia ja jokaisesta on maksettava korvaus? Kuolemantapauksessahan omaiset ovat edunsaajia ja onko kenenkään, varsinkaan omaisten, oikeusturvaintressissä saada huimia korvauksia lähiomaisen kuolemasta? Itselläni on kaksi henkivakuutusta ja lisäksi henkivakuutuskorvauksia on sairaskuluvakuutuksissa, tapaturmavakuutuksissa ja liittojen vakuutuksissa ja työnantajan vakuutuksissa. Olen laskenut että lähiomaisena saisivat minun kuollessani 640 000 euroa korvauksia. Eikö tämä korvaus ole kohtuuton tai ei kenenkään oikeusturvaintressin mukainen.
Suurin ongelma on taas siinä että vakuutusyhtiöt saavat ihan vapaasti myydä vakuutuksia ja kerätä vakuutusmaksut, mutta sitten tavallinen ihminen ei saisi omaa vakuutusturvaansa käyttääkään. Jos tilanne on tämä silloin vakuutusyhtiötä ja muita vakuutuksen antajia pitäisi kieltää myymästä vakuutusta jos henkilöllä jo sellainen on tai tarjota omaa vakuutustaan tilalle jolloin aikaisempi irtisanottaisiin automaattisesti.
Väkisin tuntuu siltä että laki sallii vakuutusyhtiöille rahastuksen täysin rinnoin mutta vakuutussopimuksen mukaisia korvauksia sitten ei tarvitsekkaan maksaa. Tässähän tapauksessa vakuutusyhtiön pitäisi palauttaa myös vakuutusmaksut jotka vakuutuksesta on maksettu. Mikä tietysti johtaisi siihen, että esim. henkivakuutuksessa vakuutusyhtiön olisi halvempaa palauttaa maksetut vakuutusmaksut kuin maksaa itse ehtojen mukainen korvaus.
Suomessa lait on tehty korporaatioita varten.
Oli tulkinta mikä tahansa niin tuoteturvakuutusten osalta ei ole minkäänlaista kiinni jäämisen riskiä.
Tällä hetkellä tietosuoja ja yksityisyyden suoja estävät vakuutusyhtiötä vertailemasta automaattisesti korvausmaksatustietoja.
Nimitäin ei olisi mikään vaikeus ajaa yhteen tietokantaan kaikki maksetut korvaukset eri vakuutusyhtiöistä henkilötunnuksittain ja järjestelmä automaattisesti hakisi epäilyttävät tapaukset, kuten samoihin aikaan maksetut vakuutuskorvaukset samasta tuotteesta. Teknisesti helppo toteuttaa, mutta kuten sanoin. Laki ei tällä hetkellä taivu tähän.
Nimitäin ei olisi mikään vaikeus ajaa yhteen tietokantaan kaikki maksetut korvaukset eri vakuutusyhtiöistä henkilötunnuksittain ja järjestelmä automaattisesti hakisi epäilyttävät tapaukset, kuten samoihin aikaan maksetut vakuutuskorvaukset samasta tuotteesta.
Pelkkä hetu ei riitä. Ainakin meidän perheessä vaimo haki rikoutuneesta tuotteesta korvauksen kotivakuutuksesta ja minä käytin Nordean Mastercard kotin mukana tullutta vakuutusta koska olin sen tuotteen sillä aikanaan ostanut. Ostimme uuden paremman tuotteen tilalle ja nettosimme vielä 320 euroa jotka käytimme Tallinnan matkaan.
Suosittelen kaikille. En näe pahana jos isoja ahneita korporaatioita vähän nipistää!
Samaa mieltä! Vakuutusyhtiöiden kanssa on aina samaa paskaa. Maksut kyllä kelpaa mutta kun on korvausten aika niin sitten etsitään pykälä ja ehto sun toinen millä kieltäydytään maksamasta.
Henkivakuutukset ovat eri asia. Jos miljoonan tienaava perheenisä kuolee ja vaille elatusta jäävät kotirouva ja neljä alaikäistä lasta, niin taitaa elintasoon tulla melkoinen notkahdus. Tästäpä syystä miljonääri-isän henkivakuutuksessakin sovittaneen melkoisen korkeista korvaussummista verrattuna persaukiseen työttömään.
Henkivakuutusten kanssa mitään ongelmaa ei ole, koska vakuutuksenottaja itse määrittelee sen korvaustason, jonka hän katsoo kuoleman varalta tarvitsevansa, ja maksaa sitten sen mukaisesti. Jos hän katsoo parhaaksi hajauttaa vakuuutustaan usean eri yhtiön välillä, mikäs siinä.
Tuotevakuutusten tarkoitus on erilainen. Niiden tarkoitus on poistaa vahingonvaaran aiheuttama riski. Jonkun kalliimman kodinkoneen rikkoutuminen ei tietenkään yleensä romahduta omistajansa taloutta vuosikausiksi eteenpäin, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa hankaluuksia ennakoimattomien ylimääräisten kulujen muodossa. Näiden odottamattomien kulujen varalta on mahdollista suojautua ottamalla yleensä hyvin halpa tuotevakuutus. Joissain tapauksissa tuotevakuutuksen saa automaattisesti esimerkiksi silloin, kun ostoksen tekee luottokortilla.
Ongelmana näiden sopimuksiin ja niiden sitovuuteen vetoavien argumentaatiossa on juuri se, että nämä sopimukset on tehty nimenomaan tuon vahingonvaaran taloudellisten vaikutusten eliminoimiseksi, ei taloudellisen hyödyn saamiseksi tavaran rikkoutuessa.
Sopimusoikeudessa tunnetaan kyllä lojaalisuusvelvoite sopimuskumppaniaan kohtaan - kyllä sopimuskumppanilleen pitää kertoa kaikki sellaisest seikat, joilla kohtuudella voidaan olettaa olevan vaikutusta sopimuksen syntymiseen tai sen sisältöön. Tällainen seikka ilman muuta on se, että vastaavia sopimuksia on voimassa tai aiotaan tehdä muidenkin kanssa.
Jos taloyhtiö A tekee sopimuksen parkkipaikkansa valvomisesta sekä ParkPatrolin että Q-Parkin kanssa, niin onko tämä mielestänne aivan OK? Antaa valvontafirmojen vain tapella siellä parkkipaikalla keskenään kuka laputtaa ketäkin, mutta "enhän ole velvollinen kertomaan muista sopimuksistani, joissa sopimuksen nimenomainen toinen osapuoli ei ole osapuolena".
Tuo on vähän heikko argumentti tuo, että tiedän mitä laki sanoo, mutta teen kuitenkin niin kuin itse näen oikeaksi.
Tuolla argumentillä voidaan nimittäin oikeuttaa ihan mitä tahansa. Tänään tehtiin Kanadassa neljä kunniamurhaa. Varmasti tekijät tiesivät sen olevan lain vastaista, mutta tekivät kuitenkin, minkä kokivat "oikeaksi".
1. Itseasiassa se laki nimenomaan kieltää nostamasta korvausta useammasta vakuutuksesta. Tosin yhtälailla vakuutussopimuslaki myöskin kieltää vakuutuksenantajaa myymästä päällekkäisiä (ja siten tarpeettomia) vakuutuksia. Vähintäänkin oman vakuutusyhtiön sisältä ei saisi myydä päällekkäisiä vakuutusturvia, kuten asianmukaista olisi myös selvittää ainakin pääpiirteissään, olisiko asiakkaalla toisaalla vakuutus, joka olisi päällekkäinen.
Esimerkiksi yksittäisten tuotevakuutusten myynnissä (kännykkä, silmälasit, pesukone) pitäisi tiedustella asiakkaalta, onko hänellä kotivakuutus ja jos on, huomauttaa mahdollisesta päällekkäisyydestä.
Tietenkin myydä saa, jos asiakas vakuutuksen välttämättä haluaa, mutta lähtökohtaisesti näin ei pidä toimia.
2. Paljon on puhuttu henkivakuutuksesta. Ensinnäkin rikastumiskielto ei koske kiinteäsummaisia vakuutuksia, joista maksetaan (yleensä suurehko) kertakorvaus. Näitä ovat henkivakuutuksen lisäksi esimerkiksi monet pysyvän työkyvyttömyyden vakuutukset, pysyvän haitan vakuutukset jne - vakuutukset, joista maksetaan x-suuruinen kertakorvaus, kun vakuutustapahtuma sattuu.
Selkeimpänä esimerkkinä voi mainita muutama vuosi sitten markkinoidut 'syöpävakuutukset'; näissähän maksettiin tietyn suuruinen korvaus, jos vakuutetulla todettiin syöpä täysin riippumatta siitä, paljonko oli mennyt sairaanhoitokuluihin, ansionmenetykseen, muihin välillisiin kuluihin, testamentin tekoon tai mihinkään muuhunkaan ja riippumatta kuinka kauan potilas vielä eli. Korvaussummaa ei ollut sidottu *mihinkään*.
Henkivakuutuskorvaukset ovat lisäksi veronalaista tuloa.
En ole tietoinen, että tällaista olisi käytännössä koeteltu, mutta periaatteessa kai olisi mahdollista vaatia vakuutusmaksujen kategorista palauttamista, jos asiakkaalle on myyty 'turha' vakuutusturva kyselemättä olemassa olevasta vakuutusturvasta myyntitilanteessa.
Väitteet vakuutusyhtiöiden venkoilusta ovat vähän omituisia. Ensinnäkään edelleenkään en usko yhtäkään yhtiötä kiinnostavan, jos parin sadan korvaus haetaan muutamaankin kertaan. Toisekseen vakuutusyhtiö ei saisi myydä päällekkäisiä vakuutuksia, eikä korvaukseen oikeutettu taho hakea korvausta useita kertoja. Se yksinkertaisesti lukee laissa.
Jos olet mennyt ottamaan useita päällekkäisiä vakuutuksia, niin se nyt on ihan omaa hölmöyttäsi ja kaikella todennäköisyydellä maksat enemmän vakuutusmaksuja, kuin nostat korvauksia. Siihenhän se vakuutusbisnes perustuu, riskin toteutumisen epävarmuuteen ja riskin hajauttamiseen.
Edelleen "ilmaista vakuutusta" ei ole keksittykään. Jostain nekin rahat tulevat, jotka näissä "korttivakuutuksissa on". Kaikella todennäköisyydellä sinulta, koska vakuutustoiminnan rahoittaminen muulla bisneksellä ei ole sekään sallittua. Eli korttimaksuissa kerätään myös 'vakuutusmaksut', joilla korvataan ne hajonneet pesukoneet.
Ja tietenkin kaikki vakuutusmaksut tulevat vakuutusta maksavilta tahoilta. Ei siellä mitään rahanpainokonetta ole vakuutusyhtiössäkään.
Tuo on vähän heikko argumentti tuo, että tiedän mitä laki sanoo, mutta teen kuitenkin niin kuin itse näen oikeaksi.
Ei todellakana ole mikään heikko argumentti. Sinä tietysti oletat että kaikilla ihmisillä on kunnioitus lainsäädäntöä ja viranomaisia kohtaan kuten itselläsikin joten mieleesi ei edes pälkähdä että meitä on ihmisiä jotka katsomme ettei tietyissä asioissa lain kiertäminen tai oman edun tavoittelu ole mitenkään moraalisesti väärin. Toki tiedän että lain kunnioittamattomuus on vastoin yhteiskunnan yleisiä arvonormeja mutta niin se saa ollakin. Yhteiskunta ja Suomi edustaa paljon sellaisia arvoja joita en tunnusta. Osa liittyy suoraan lainsäädäntöön. Ei tässä ole epäselvää. Argumentointi ei ole sen takia huono että se ei sovi sinun arvomaailmaasi lain noudattamisesta.
Eli suoraan sanottuna, en katso olevani velvollinen noudattamaan kaikkean mahdollista lainsäädäntöä, piste. En myöskään tunnusta kaikkea lainsäädäntöä enkä viranomaisten toimivaltaa monissakaan asioissa. On tietysti selvää että ristiriitatilanteessa olen häviävänä osapuolena, mutta mielestäni on tärkeintä omassa elämässä noudattaa omaa arvomaailmaansa. Jos se on ristiriidassa yhteiskunnan normien kanssa, se on yhteiskunnan ongelma. Ehkä yhteiskunnassa on vikaa jos osa ihmisistä ei halua noudattaa vääriksi kokemiaan sääntöjä.
Itseasiassa se laki nimenomaan kieltää nostamasta korvausta useammasta vakuutuksesta. Tosin yhtälailla vakuutussopimuslaki myöskin kieltää vakuutuksenantajaa myymästä päällekkäisiä (ja siten tarpeettomia) vakuutuksia.
Niin, vastavuoroisuuden periaatteella. Jos kerta vakuutusyhtiöt rikkovat lakia ahneuksissaan samaa voin tehdä minäkin ja hyvällä omalla tunnolla.
Tällä hetkellä tietosuoja ja yksityisyyden suoja estävät vakuutusyhtiötä vertailemasta automaattisesti korvausmaksatustietoja.
Miksi tappelette asiasta? Kiinnijäämisen riskiä ei ole joten kehoitan kaikkia käyttämään oman vakuutusturvansa pohjia myöten. Itse olen aina hakenut korvaukset niin monesta vakuutuksesta kuin mahdollista. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää.
"Jos kerta vakuutusyhtiöt rikkovat lakia ahneuksissaan samaa voin tehdä minäkin ja hyvällä omalla tunnolla."
- Kaikenmaailman kodinkonevakuutuksia/lisäturvia/yms. - jotka EIVÄT OLE VAKUUTUKSIA - myyvät tahot eivät ole vakuutusyhtiöitä.
Kännykkävakuutuksia ym. myyvät tahot harvemmin ovat myöskään vakuutusyhtiöllä töissä, vaan toimivat vain edustajina.
Ylipäätään on itseasiassa melko vaikeaa saada vakuutusyhtiöstä päällekkäisiä vakuutuksia ilman, että nimenomaisesti pyytää. Sen sijaan muiden yhtiöiden tuotteiden kanssa päällekkäisyyden tarkastaminen jää asiakkaalta kyselemisen varaan.
Lisäksi näitä hyvin kapeaa turvaa antavia ns. sirpalevakuutuksia, kuten juuri kännykkä- tai silmälasivakuutus tai korttivakuutus, usein markkinoidaan sillä, että "niin, tässä ei ole omavastuuta, toisin kuin kotivakuutuksissa yleensä" tms.
"Siinä ei mielestäni ole mitään väärää."
- Edelleen, vakuutusyhtiötä tuskin juurikaan kiinnostaan. Verottajasta en menisi vannomaan, sillä korvaus - siltä osin kuin se ylittää vahingon määrän - on veronalaista tuloa. Isommissa tapauksissa kiinnostunee jo vakuutusyhtiökin - kuten myös poliisi/syyttäjä.
On vakuutupetos hakea tietoisesti kahdesta vakuutuksesta samaan korvauksia. Jo vakuutusehdoissa jossa siis on sovittu vakuutuksesta kuten otsikko kertoo, mainitaan asia. Toisekseen suomen laki määrittelee toiminnan rikokseksi.
Ja jos aivan uutena asiana tulee niin vakuutusyhtiöillä on ollut jo vuosia yhteinen vahinkorekisteri. Sieltä tarkistaa hetkessä onko henkilö hakenut samasta asiasta korvausta.
Lisäksi vaikka ette ehtisi saamaan kahta korvausta niin petoksen yrityskin on rangaistava.
Olen aika huolissani, että blogin pitää kehottaa lain rikkomiseen ja kannustaa sitä. Paljon on hyviä kirjoituksia kuten yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Mutta tämä oli aika pettymys.
Lähetä kommentti